5.9.2017

Margaret Atwood: Orjattaresi

Muistan nähneeni Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjan vanhempieni kirjahyllyssä jo nuorena (vieläkin oon tietty nuori). Tuolloin napsin tuosta Lundian hyllystä lähinnä rakkaus- ja scifiromaaneja. HBO:lla esitetyn The Handmaid’s Tale-sarjan jälkeen oli tottakai päästävä käsiksi alkuperäisteokseen (suomeksi käännettyyn siis), joten palasin tuohon nuoruuttani värittäneen kirjahyllyn pariin ja löysin kuin löysinkin Atwoodin kirjan edelleen koskemattomana, ikäänkuin odottaen jonkun siihen tarttuvan. Tosin ei sentään koiraa, joka ehti purra kulmasta palasen!

The Handmaid’s Tale sarjana oli loistava. Jokainen jakso jätti pohdittavaa ja se heijasteli nyky-yhteiskuntaa vahvasti ja keskustelua herättämällä. Kirja puolestaan oli enemmän kiinni päähenkilön ajatuksissa ja tunteissa. Myös draamaa ja tapahtumia oli vähemmän.  Muutoin sarjan tunnelma oli kyllä kohdillaan ja hyvin saman oloinen itse romaaniin kanssa. 


Orjattaresi kertoo amerikkalaisesta dystopiasta, jossa ihmisten syntyvyys on laskenut radikaalisti ja suurin osa maata on kemikalisoitumisella tuhottu. Hedelmällisistä naisista on tehty synnytyskoneita ja itse aktista käsittämätön persoonaton näytelmä, jonka ainoana tarkoituksena on hedelmällisen naisen, käytännössä alistetun orjan saattaminen raskaaksi. “Frediläinen”, komentajansa mukaan nimen saanut orjatar on kirjan kertoja, jonka mahdolliseen kohtaloon kirja tarjoaa mielenkiintoisen jälkipuheen (“Historiallisia selityksiä”). Sarja jättää enemmän auki, mutta ilmeisesti toinen kausi on suunnitteilla. Toivottavasti siinä ei käy yhtä köpelösti kuin Game of Thronessa, jossa käsikirjoitus ei enää perustunut olemassa olevaan kirjaan. Mutta siitä joskus toiste, ehkä sitten kun George R. R. Martin saa lisää tekstiä aikaiseksi.


Margaret Atwood: Orjattaresi (The Handmaid's Tale 1985)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti