26.10.2016

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan

Kirjaniilo on fanittanut Riku Korhosta aina, no oikeammin Kahden ja yhden yön tarinoista alkaen. Enkä vähiten siksi, että Turulla on Korhosen kirjoissa niin suuri rooli. Kävi muuten niin, että näin Korhosen fillaroimassa Puutarhakatua, vain tuntia ennen kuin aloitin junassa tämän uuden kirjan! Tähdet olivat kohdallaan.

Emme enää usko pahaan sai pauloihinsa heti ensimmäiseltä sivulta. Kirjan todella tiivis tunnelma pitää otteessaan loppuun asti. Tarina kehittyy ja voimistuu alun filosofisistakin pohdinnoista kohti jännityskertomusta. Loppu on jo ihan dekkarikamaa. Ja entäs sitten se Turku? Vahvasti läsnä, erityisesti Ispoinen.



Tarinan aiheita ovat parisuhde, lapsiperhe, nelikymppisyyden kriisi, miehisyys ja tuttuuden tylsyys. Kun keskiluokkaista tavallisuutta lähdetään väkisin murtamaan ja muuttamaan, päästään nopeasti jännän äärelle. Juonesta sen verran, että perheenisä päättää yllättää vaimonsa kidnappaamalla hänet. Arvatenkaan ei mene ihan käsikirjoituksen mukaan.. 

Keskiluokan tylsään ja tavalliseen elämään verrataan alusta asti yhteiskunnan ulkopuolelle lipsahtaneiden elämää. Tästä vastakkainasettelusta kasvaa hyvin merkittävä teema ja juonen taso. Siis hyvin monitasoinen ja ajassa kiinni oleva teos, nautin kovasti.

PS. Lukukokemusta kiusasi vahva tunne siitä, että olen lukenut tämän tarinan ennenkin. Epäilen hieman Matkanovelleja-kirjaa, jossa on Korhoseltakin teksti. Olikohan siinä aihio tästä uusimmasta? En muista ollenkaan, argh! 

Riku Korhonen 2016: Emme enää usko pahaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti