10.8.2016

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Blogissa on hipihiljaista! Kirjatoukat matelevat kesällä pitkin kirjoja, vai miten se meni? Luetaan niin paljon, ettei ehditä blogata? No totuus Kirjaniilon osalta kylläkin on, että olen lukenut aivan liian vähän. Tahti taitaa olla taas kiristymässä...


Kazuo Ishiguro on ihan uusi tuttavuus ja löytyi Hesarin kirja-arvostelun kautta. Kertomuksen keskiössä on vanha pariskunta ja kirjassa eletään kuningas Arthurin jälkeistä aikaa. Pariskunnan elinalueella asuu vanha naaraslohikäärme, jonka henkäykset aiheuttavat väestössä muistikatkoksia. Väki asuu sumussa, onnellisina, tietämättöminä, sulassa sovussa toistensa kanssa.

Pariskunta lähtee kylästään etsimään poikaansa. Pojasta on hämäriä muistikuvia, joita lohikäärmeen aiheuttama sumu yrittää peittää ja saattaa unohduksiin. Matka ei ole helppo, mutta sen varrella tulee vastaan kiehtovaa porukkaa. Kuten ritari, kuolleita jättiläisiä, eläviä keijuja ja viekkaita munkkeja. Kaikilla on näppinsä sumun suhteen pelissä ja oma peli pelattavana.

Haudattu jättiläinen on siis seikkailukirja ja fantasiakirja. Tarina pitää hyvin otteessaan ja vie eteenpäin kohti pojan ja naaraslohikäärmeen löytymistä tai löytymättömyyttä. Kirjan teeman pohtii muistia, muistamista, unohtamista ja muistoja. Jos kansojen väliset sodat unohtuvat sumuun, voiko silloin elää sovussa? Jos kipeät asiat pyyhitään muistoista, onko helpompaa olla onnellinen?

Kiinnostava kirja, joskin välillä hieman jankkaava, eli itseään toistava. Siitä huolimatta aion tarttua Ishiguroon uudestaan.

Kazuo Ishiguro 2015: Haudattu jättiläinen (The Buried Giant).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti