20.3.2016

John Williams: Stoner

John Williamsin Stoneria suositeltiin Kirjaniilolle reilusti viime vuoden puolella. Se roikkui lukulistalla aika pitkään ja sitten yöpöydälläkin tuntuvien sakkojen verran. Mutta nyt yöpöydällä odottaa jo Williamsin toinen teos, Butcher´s crossing.


Stoner oli rauhallinen lukukokemus, vaikka välillä kirjaa ei voinut laskea käsistään. Kirja kertoo pojasta, jonka tulevaisuus vaihtuu köyhän maanviljelijän väistämättömästä urasta yliopistolle kirjallisuudentutkijaksi ja -opettajaksi. Se kertoo miehestä, jonka kirjallisuus vie mennessään ja siitä tulee leivän lisäksi rakkaus, intohimo ja etenkin turvapaikka.

Turvapaikkaa kirjan päähenkilö Stoner tarvitseekin: hän on vaatimattomista oloista, menee naimisiin väärän naisen kanssa ja päätyy ikiriitaan kollegansa kanssa. Silti hän pysyy tyynenä ja arvoilleen uskollisena, Stoner on muuten aika zen! No löytyy kirjasta myös yksi yliopistokirjallisuuden klisee, Stoner nimittäin rakastuu oppilaaseensa ja siitähän syntyy kaunis romanssi.

Stoner on otettu vastaan isolla riemulla. Lukiessa saikin pohtia, useaan otteeseen, että mistä se suosio oikein syntyy. Ehkä siitä, että lukija saa tutustua Stoneriin, jonka elämää seurataan monen vuosikymmenen ajan. Stoner pysyy Stonerina: sinnikkäänä, vaatimattomana, rauhallisena ja tinkimättömänä. Siinäkö se salaisuus, zeniläisessä luonteessa? 

John Williams 1965: Stoner.

3.3.2016

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Emmi Itärannan uusin oli Kirjaniilon listoilla yksi viime vuoden odotetuimmista kirjoista. Ja kuinkas sitten kävikään? Lukeminen jäi kaikesta hehkutuksesta ja ennakkovarailusta riippumatta tämän vuoden puolelle.. Mutta käynnistynyt vuosi kannattaakin aloittaa lukemalla Hienoja Teoksia.

Kudottujen kujien kaupunki kertoo dystopian saaresta, jolla asuu muusta maailmasta erityksissä pieni yhteiskunta. Elämä on solahtanut omiin uomiinsa ja eri ammattiluokat huolehtivat omasta tehtävästään ja omista asioistaan. Saaren yhteiskuntaa ohjaa Neuvosto ja esimerkiksi unien näkeminen on kiellettyä. Saari on kuitenkin ilmaston armoilla ja pahenevat tulvat enteilevät saaren ja sen asukkaiden tuhoa.


Kirjan tarinan kertoo kutoja Eliana. Hän löytää saaren rannalta loukkaantuneen ja mm. kielensä menettäneen naisen, jonka hiljalleen rakentuva tarina purkaa auki saaren salaisuudet. Asukkaiden historian ja tulevaisuuden selvittämiseen tarvitaan tietysti anarkiaa ja vallitsevia sääntöjä rikkova joukko ystäviä ja sukulaisia. Ja kun ihmisistä on kyse, niin painoarvoa on ystävyydellä, luottamuksella ja rakkaudella.  

Saaren voimakkaasti säädelty elämä on kirjan painostava puoli, mutta tarinassa ja kirjan kielessä on paljon kauneutta ja herkkyyttä. Tarkasti varjellut salaisuudet avautuvat yksi kerrallaan ja lukiessa saa jännittää, oivaltaa ja liikuttua.

Emmi Itäranta 2015: Kudottujen kujien kaupunki.

1.3.2016

Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät

Kirjablogeja lukeva ei ole voinut välttyä meripihkasilmäiseltä jänikseltä. Kirjaniilo on trendistä myöhässä, mutta väliäkös sillä, kirjan tarina ei ole vanhentunut mihinkään. Lukijat vanhenevat, tarinat säilyvät..


Mistä aloittaisi? No ehkä siitä tarinasta. Omaelämäkerrallisessa kirjassa seurataan de Waalin sukua aina 1800-luvun puolivälistä tähän päivään. Ephrussien juutalaissuku vaikuttaa mm. Pariisissa ja Wienissä ja sen vaikutusalue ulottuu lopulta myös Tokioon. Ja Japanista koko stoori on oikeastaan riippuvainen, nimittäin kaikki kietoutuu netsukeiden, eli pienten japanilaisfiguureiden ympärille. Ja minkälainen tarina siitä tuleekaan, unohtumaton ja koskettava!

Ephrussin suvun ainutlaatuinen tarina on täynnä historian pakottamia käänteintä ja netsuket nivovat sukupolvet ja kokemukset kiehtovasti yhteen. Mahtisuvun vaiheet näkyvät myös eurooppalaisessa taiteessa ja lukiessa saa sekä seikkailla että sivistyä. Tarinan koskettavuus puolestaan syntyy omaelämäkerrallisuudesta ja tietysti juutalaissuvun vaiheista holokaustin aikana.

Isojen teemojen ja sukukronikoinnin lisäksi kirja onnistuu tuomaan monta teemaa hienovaraisesti nykyhetkeen. Itävallan juutalaisvihassa on jotain pelottavan ajankohtaista ja vaikka kirja kertoo mahtisuvusta, tulee suku- ja perhehistoria monta kertaa kovasti iholle.

Tätä oli nautinto lukea.

Edmund de Waal 2010: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät.