12.2.2016

Anna Todd: After - Törmäyksen jälkeen

Pannukakku lässähti nettisarjan kakkososassa. Jaksoin lukea noin puoliväliin asti, kunnes laitoin kirjan kyllästyneenä pois ja jatkoin vasta monen viikon (ja uusittujen lainojen) jälkeen.

After-sarjan toinen osa jatkaa suoraa siitä, mihin ensimmäinen osa loppui. Nyt mukana on myös Hardinin nimellä otsikoituja lukuja, joissa hän kertoo oman näkemyksensä tapahtumien kulusta. En olisi tätä kaivannut, sillä mielelläni olisin säilyttänyt illuusion siitä, että Hardin on salaa kuorensa alla todella älykäs.

Mietin mikä ihme siinä ensimmäisessä osassa niin koukutti. Säätäminen jatkuu Tessan ja Hardinin välillä aivan entiseen tapaan. Nyt he tosin muuttavat yhteen ja josjonkinlaisia traumoja paljastetaan. Tää jää ny tähän.




Anna Todd 2014: After - Törmäyksen jälkeen (After we collided)




  

10.2.2016

Rachel Vincent: Kissatyttö


Whaaat? Harlekiinilla on fantasiasarja. Se ei voi olla hyvä. Oikeastaan sen on pakko olla katastrofaalisen huono. Ja pakkohan Blankan se on tsekata, vaikka okei, en ihan mieluusti leimautuisi Harlekiinien lukijaksi. Tykkään kuitenkin pikalukemisesta, joten nopeat romanttiset harlekiinifantasiat voisivat meikäläiselle toimia. Aloitin lukemalla Rhyannon Byrdin Sudentaiston. Kyseessä oli ihmissusi, joka leimautui kipakkaan naisihmiseen, jonka pahisihmissusi halusi hengiltä. No, siinä oltiin aika katastrofitasolla. Seuraavaksi siirryin vampyyrin ja ihmissuden liittoon (Michele Hauf: Rakas vampyyrini), joka vaikutti hitusen paremmalta. Kolmannen mahdollisuuden annoin Kissatytölle. Kirjan nimen suomennos ei ehkä ole onnistunut, mutta muutoin se ylitti odotukseni!


Itse kissatyttö on Faythe, joka on paennut muodonmuuttajien laumaansa yliopistolle kirjallisuuden opintojen pariin. Lauman johtaja ja Faythen isä kuitenkin haetuttaa Faythen kotiin, kun pari harvinasta ja siksi kallisarvoista naispuolista muodonmuuttajaa katoaa. Kotona Faythea odottaa tiukka isä, joka haluaa tämän takaisin laumaan, vilkas veljesparvi ja entinen heila Mark. Etenkin Markista Faythe pysyisi mieluiten kaikkein kauimpana. Tämä kun tuntuu symboloivan elämässä kaikkea sellaista, mitä Faythe ei halua. Ennen kaikkea sitoutumista laumaan ja sen parissa elämistä.

Kyseessä ei ole suinkaan siirappinen rakkaustarina. Henkilöillä on persoonat ja he toimivat sen mukaisesti. Tarinakin on ihan okei. Faythe tasapainoilee monen asian keskellä, lauma ja Mark tarvitsevat häntä, kun taas Faythe kokee tarvitsevansa vapautta. Isä pitää tytärtään kypsymättömänä, mutta Faythe haluaa osoittaa isänsä olevan väärässä. Samaan aikaan joku vaanii sekä tavallisia naisia että kissanaisia. Jännitystä on mukana ja sopivasti annosteltuna. Jollain tapaa tästä tuli Sookie Stackhouse-romaanit mieleen. Nekin yhdistelevaät fantasiaa, romantiikkaa ja jännitystä ja saavat lukijansa ihastumaan henkilöhahmoihinsa. Shapeshifters on myös sarja em. tavoin ja Kissatyttö sen mitä mainioin aloitus.

Kirjan loputtua minut valtasi lämpöinen ja kutkuttava tunnelma sekä halu lukea tiukasta kissatytöstä lisää.


Rachel Vincent 2007: Kissatyttö (Stray))