6.10.2015

Sofi Oksanen: Norma

Sofi Oksasen uusin on syksyn odotetuin kirja, ja veikkaanpa, että jokainen sofioksanen tästä ikuisuuteen tulee olemaan Tapaus. Kirjaniilo jäi koukkuun heti alkumetreillä ja ahmaisi vauhdilla.


Normaan olikin helppo uppoutua ja tarinan imu vei ihan mennessään. Aluksi yllätyin hiljalleen kasvavasta jännityksestä, mutta dekkarimaisuudelle oli helppo antautua. Lopullisesti ihastuin, kun mukaan tuli ripaus spekulatiivista fiktiota ja visioita tulevaisuudesta. Kirja on kevyt lukea, mutta rakennettu painavaksi. Mikään ei ole turhaa tai löysää ja miksi olisikaan, kun kyseessä on lahjakas tarinankertoja.

Päähenkilö Norman kohtalon parissa todella viihtyi. Hiukset ovat kerrassaan nerokas teema ja monessa kohdin ajattelin juuri lukemaani Atwoodia. Kirjassa on useita tasoja ja mitä syvemmälle tarinassa mennään, sitä karmivampia piirteitä tulevaisuuden (vai nykyisyyden?) bisnekset saavat. Siis dystopiaa on taas tarjolla! 

Normasta on tietysti kirjoitettu jo paljon, joten ei juonesta sen enempää. Menneisyys on kirjassa vahvasti läsnä, kun Norman henkilöhistoriaa avataan kuin sipulia. On pieni perhe ja on laajennettu suku. On salaisuuksia ja on herkkua, kun niitä salaisuuksia paljastellaan pikku hiljaa. Juoni kulkee ja tarina saa sivu sivulta lihaa luiden päälle. Sanoinko jo, että nerokkuudella rakennettu!

Sofi Oksanen 2015: Norma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti