28.8.2015

Sally Green: Puoliksi villi

Puoliksi villi jatkaa siitä mihin Puoliksi paha jäi. Tyyli on samanlainen. “Khh khh”, paljon rivivälejä, yksittäisiä lauseita..enter enter. Toimiva tyylikeino siinä mielessä, että Nathanin tunnetila tulee kyllä selväksi. Mietin kuitenkin miten tämän olisi voinut ilmaista toisella tavalla. Ilman että sivulla on niin paljon tyhjää tilaa. Jotenkin järjetöntä kirjoittaa tekstiä ja sitten jättää sitä kirjoittamatta!



Puoliksi villi on paljon tylsempi kuin edeltäjänsä, Puoliksi paha. Vanhempiensa puolelta puoliksi musta ja puoliksi valkoinen nuori noita Nathan oli ykkösosan puoliväliin asti vangittuna häkkiin ja se oli ihan ok, luettavaa. Kakkososan alussa hän piileskelee metsässä ja tuntuu siltä, että kaveri jumittaa. Siihen tapaan, että lukeminen on puuduttavaa. Puolessa väliä alkaa tässä kirjassa tapahtua. Siihen mennessä lukija saa ainakin hyvän käsityksen kirjan otsikosta.

Nathan tutustuu uusiin noitiin, jotka muodostavat mustien ja valkoisten noitien rauhanomaista yhteiseloa havittelevan joukon. Tosin tämä joukko havittelee sitä tappamalla. En ihan ihan ymmärrä, miksi tässä tarinassa tapetaan täysin kylmäverisesti ns. vihollisia. Outo tapa havitella rauhaa. Okei Nathan on puoliksi paha, mutta tarpeetonta julmuutta minusta nuorille suunnatussa kirjassa. Taistelun lisäksi Nathan yrittää pelastaa rakastamansa valkoisen noidan ja kokee ristiriitaisia tunteita ystäväänsä Gabrielia kohtaan. Loppu oli mielestäni ennalta arvattava.

Trilogiaa on verrattu Harry Potteriin ja Nälkäpeliin. Itse en tekisi samanlaista rinnastusta.



Sally Green: Puoliksi villi, Half Bad-trilogia #2 (Alkuteos: Half Wild, 2015)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti