31.8.2015

Mary Elgin 1965: Ylämaan laulu

Nyt oli kuulkaas niin pölyttynyt kirja, että piti oikein varastosta hakea. Hyvin oli kirjastonhoitaja kuitenkin kirjasta perillä: “ Joo taidankin tietää sen, jostain kuuskyt-luvulta eikös?”. Sieltä vuosikymmenien takaa hyvinkin. Jostain blogista tämän bongasin eikä yhtään harmita. Mikä suloinen tuulahdus menneiltä vuosilta (kirjaimellisesti)!


Aillie Rannoch palaa kymmenen vuoden tauon jälkeen lapsuuden maisemiinsa Skotlannin kukkuloille Glenshaeliin. Aillien luullaan joko kuolleen tai lopullisesti kadonneen, eikä hän halua väärinkäsitystä korjata, vaan esiintyy säyseänä täti-ihmisenä, Alice Raynerinä. Kotiinpaluumatkallaan junassa Aillie tarkkailee kolmea ihmistä, juuri toisensa tapaavaa nuorikkoa sekä hieman vanhempaa äreän näköistä herraa. Kaikki nämä kolme kietotuvat mukaan Aillien tarinaan, jossa totuus hänen todellisesta henkilöllisyydestään lopulta paljastuu.

Säyseästä Alicesta kuoritutuu villi Aillie, jolla on menneisyytensä kanssa paljon setvittävää. Sukukartanonkin omistaa raivostuttava herra Forres… Kerronta oli alussa sekavaa, mutta tyylistä sai nopeasti kiinni. Miten viehättävää sananvaihtoa ja kipakkaa romantiikkaa. Kelpo kesälukemistoa!


Mary Elgin 1965: Ylämaan laulu (Return to Glenshael)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti