31.8.2015

Mary Elgin 1965: Ylämaan laulu

Nyt oli kuulkaas niin pölyttynyt kirja, että piti oikein varastosta hakea. Hyvin oli kirjastonhoitaja kuitenkin kirjasta perillä: “ Joo taidankin tietää sen, jostain kuuskyt-luvulta eikös?”. Sieltä vuosikymmenien takaa hyvinkin. Jostain blogista tämän bongasin eikä yhtään harmita. Mikä suloinen tuulahdus menneiltä vuosilta (kirjaimellisesti)!


Aillie Rannoch palaa kymmenen vuoden tauon jälkeen lapsuuden maisemiinsa Skotlannin kukkuloille Glenshaeliin. Aillien luullaan joko kuolleen tai lopullisesti kadonneen, eikä hän halua väärinkäsitystä korjata, vaan esiintyy säyseänä täti-ihmisenä, Alice Raynerinä. Kotiinpaluumatkallaan junassa Aillie tarkkailee kolmea ihmistä, juuri toisensa tapaavaa nuorikkoa sekä hieman vanhempaa äreän näköistä herraa. Kaikki nämä kolme kietotuvat mukaan Aillien tarinaan, jossa totuus hänen todellisesta henkilöllisyydestään lopulta paljastuu.

Säyseästä Alicesta kuoritutuu villi Aillie, jolla on menneisyytensä kanssa paljon setvittävää. Sukukartanonkin omistaa raivostuttava herra Forres… Kerronta oli alussa sekavaa, mutta tyylistä sai nopeasti kiinni. Miten viehättävää sananvaihtoa ja kipakkaa romantiikkaa. Kelpo kesälukemistoa!


Mary Elgin 1965: Ylämaan laulu (Return to Glenshael)

30.8.2015

Katariina Souri: Valkoinen varjo

Katariina Sourin Valkoinen varjo lähti kirjastosta mukaan ns. välikirjaksi. Halusin jotain helppoa ja kevyttä, muttei liian. Ja koska Kata ei ole ihan vieras kirjailijana, niin tähän oli helppo tarttua.


Kirja on Musta mandala -trilogian ensimmäinen osa. Päähenkilö on oravanpyörästä irroittautunut sisustusarkkitehti. Mona ryhtyy tekemään mosaiikkitaidetta ja mosaiikkikurssien kautta hänen "kykynsä" aktivoituvat. Monalla on siis taipumus nähdä välähdyksiä tapahtumista ja mosaiikeista tehtyjen mandaloiden avulla hän näkee välähdyksiä myös muiden ihmisten tekemisistä.

Jännitystä tarinaan tulee murhan kautta ja vähän epävakaa Mona ei ole ihan varma omasta osallisuudestaan tekoon. Monalla välillä pimenee ja välähdykset sekottavat päätä ja soppaa entisestään. No kun joukkoon sotketaan vielä kansainvälinen lääketutkimus, hyppysellinen hörhöilyä ja Monan lapsuuden traumat, niin tarina lähtee ihan käsistä.

Aika paljon elementtejä siis ja ihan koko aikaa en pysynyt perässä. Ehkä trilogian seuraavat osat kertovat lisää. 

Kataa on luettu ennekin. 

Katariina Souri 2015: Valkoinen varjo.

28.8.2015

Sally Green: Puoliksi villi

Puoliksi villi jatkaa siitä mihin Puoliksi paha jäi. Tyyli on samanlainen. “Khh khh”, paljon rivivälejä, yksittäisiä lauseita..enter enter. Toimiva tyylikeino siinä mielessä, että Nathanin tunnetila tulee kyllä selväksi. Mietin kuitenkin miten tämän olisi voinut ilmaista toisella tavalla. Ilman että sivulla on niin paljon tyhjää tilaa. Jotenkin järjetöntä kirjoittaa tekstiä ja sitten jättää sitä kirjoittamatta!



Puoliksi villi on paljon tylsempi kuin edeltäjänsä, Puoliksi paha. Vanhempiensa puolelta puoliksi musta ja puoliksi valkoinen nuori noita Nathan oli ykkösosan puoliväliin asti vangittuna häkkiin ja se oli ihan ok, luettavaa. Kakkososan alussa hän piileskelee metsässä ja tuntuu siltä, että kaveri jumittaa. Siihen tapaan, että lukeminen on puuduttavaa. Puolessa väliä alkaa tässä kirjassa tapahtua. Siihen mennessä lukija saa ainakin hyvän käsityksen kirjan otsikosta.

Nathan tutustuu uusiin noitiin, jotka muodostavat mustien ja valkoisten noitien rauhanomaista yhteiseloa havittelevan joukon. Tosin tämä joukko havittelee sitä tappamalla. En ihan ihan ymmärrä, miksi tässä tarinassa tapetaan täysin kylmäverisesti ns. vihollisia. Outo tapa havitella rauhaa. Okei Nathan on puoliksi paha, mutta tarpeetonta julmuutta minusta nuorille suunnatussa kirjassa. Taistelun lisäksi Nathan yrittää pelastaa rakastamansa valkoisen noidan ja kokee ristiriitaisia tunteita ystäväänsä Gabrielia kohtaan. Loppu oli mielestäni ennalta arvattava.

Trilogiaa on verrattu Harry Potteriin ja Nälkäpeliin. Itse en tekisi samanlaista rinnastusta.



Sally Green: Puoliksi villi, Half Bad-trilogia #2 (Alkuteos: Half Wild, 2015)

25.8.2015

Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus

Jaa jaa, olisiko ollut vuosi 2014, kun Kirjaniilon piti lukea läpi Alice Munron tuotanto. Taisi jäädä pahasti kesken se projekti! Munroja on kuitenkin kerääntynyt kirjahyllyyn ja sieltä tuli noukittua jollekin bussimatkalle Hyvän naisen rakkaus. Bussimatkan mainitseminen on siksi tärkeää, että Munron lyhyitä tarinoita on helppo lukea matkalla. Kuin novelleja, mutta kokonaisuus on silti yhtenäinen.



Hyvän naisen rakkaus on kahdeksan laajan kertomuksen kokonaisuus. Jokainen tarina kertoo teosnimen mukaan rakkaudesta ja naisista. Tarinoiden rakkaus ei vaan ole mitään pumpulia ja hattaraa, vaan tarinat saavat jäätäviäkin piirteitä. Naiset ovat elämän kolhimia ja rakkaus on pakkomielteistä tai kipeää. Siis ahdistavia tarinoita, mutta niin upeaa kerrontaa, että lukukokemus on pelkästään hieno!

Munrolla on omaleimainen tyyli ja melkoinen havainnoitsijan kyky. Pitää varmaan jatkaa sitä kesken jäänyttä projektia.. Se alkoi Too Much Happiness -teoksesta.

Alice Munro 1998: Hyvän naisen rakkaus (The Love of a Good Woman). 

23.8.2015

Kate Atkinson: Elämä elämältä

Kirjaniilokin on lukenut kesällä! Mutta hitaasti :) Tuleva kirjasyksy näyttää muuten kiinnostavalta ja varauksia on tehty kirjastoon aika lailla. Katja Ketun uusin odottaa jo hakijaansa ja huh, pian ilmestyy myös Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki. Odotukset ovat korkealla!

Sain suosituksen Kate Atkinsonista ja pääsin sen imuun heti ja vauhdilla. Elämä elämältä oli taas niitä kirjoja, joiden kanssa joutui valvomaan vähän pidempään, kun ei malta lopettaa..


Kirjan idea on kiehtova, tämä on todellinen jossittelijoiden unelmateos. Tarina seuraa päähenkilön Ursulan elämää ja esittää naisen elämälle useita erilaisia vaihtoehtoja. Kaikki on niin pienestä kiinni, sattumasta, huonosta tuurista, olosuhteista, kanssakulkijoista. Kokonaisuutena kirja kertoo Ursulan tarinan syntymästä kuolemaan ja siinä välissä ehtii tapahtumaan monta kuolemaan johtavaa käännettä. Ja nekin viedään loppuun. Päähenkilö siis syntyy ja kuolee monta kertaa, mutta paljon myös pysyy staattisena: perhe, persoonallisuus, ympäristö.

Kokonaisuus toimii hyvin, vaikka pelkäsinkin sekavuutta. Hieno kirja, mutta aika lohduton: kaikki voi olla ohi ihan silmänräpäyksessä. Mutta toisaalta.. montako silmänräpäystä on tullut jo ohitettua, ja täällä vielä ollaan!

Rouva Blanka luki teoksen jo tammikuussa.

Kate Atkinson 2013: Elämä elämältä (Life after life). 

20.8.2015

Sally Green: Puoliksi paha

Puoliksi pahassa tekstin asettelu on jännää. Varsinkin alussa. Äänteitä, yksittäisiä sanoja, paljon tyhjää. Tunnelma muokkautuu erikoisella tavalla juuri tästä syystä.  Ainakaan vastaavanlaista ei ole ennen tullut vastaan. Ensin lukija on ymmällään, mistä oikein on kyse.. Aika pian tulee selväksi,  että joku on pahassa pulassa. Tämä joku on Nathan, nuori noita, joka yrittää kiivaasti päästä vapaaksi häntä varten rakennetusta häkistä. Nathan on vangittu sillä hänen isänsä on musta noita, suuri pahis, jollaiseksi Nathaninkin oletetaan muuttuvan. Totuuden toinen puoli on se, että Nathanin äiti on valkoinen noita, eikä kukaan tiedä kummaksi Nathan tulee kääntymään. Ennen kuin hän täyttää seitsemäntoista ja saa isältään tarvittavat lahjat. Mikäli saa. Isäänsä Nathan ei ole koskaan nähnyt eikä tavannut.

Kirjan takakannessa on aika myyvä teksti: Kuvittele, ettet osaa lukea etkä kirjoittaa, mutta parannut nopeasti - jopa noidaksi. Alat voida pahoin, jos et pääse ulos pimeän ajaksi. Vihaat valkoisia noitia, mutta rakastat Annaliseä, vaikka hän on yksi heistä. Olet joutunut virumaan häkissä neljätoistavuotiaasta saakka. Sinun pitäisi paeta ja löytää Mercyry, musta noita, joka syö pikkupoikia. Sinulla on aikaa siihen asti, kunnes täytät seitsemäntoista vuotta. Helppo nakki.

Puoliksi paha on oivallinen nuorten fantasiaromaani, joka tuo uutta kuhinaa kirjasaralla jo vähän kulahtaneeseen yliluonnolliseen sankarimeininkiin. Teksti on nopealukuista  ja otsikko sopii hyvin päähenkilöön, joka ei todellakaan ole pelkkä puhtoinen nuorukainen. Ajattelin lukea myös kakkososan, kyseessähän trilogia, jonka nyt arvata saattoi. Suomennoksen teksti on yksinkertaista, joten kakkosena kykenisin lukemaan alkuperäiskielelläkin. Kansi on hyvällä tavalla huomiota herättävä.



Sally Green : Puoliksi paha (Half Bad 2014)

18.8.2015

Anna Todd: After

Otin tämän kirjan lukuun vähän läpällä, mutta kuinkas kävikään... Oliko tästä kirjasta kohua,vai kuvittelinko vain? Halusin tietää mistä on kyse, mutta takakannen viittaus kirjaan fiktiivisenä  One Direction- fanituksena ei varsinaisesti vedonnut. Kirja on kirjoitettu alun perin nettiin luku kerrallaan ja älyttömän monen klikkauksen jälkeen se päätyi myös painotuotteeksi.

Mutta kuulkaas, meikäläiselle tämä oli yllätys, jopa mahdollinen Fifty shadesin haastaja (kyllä, tuo kirja mainitaan tämänkin opuksen kannessa)! Alussa luin todella läpällä, kaikki kliseet löytyvät ja asetelma päähenkilöiden suhteen on se tyypillinen kokenut paha poika ja viaton topakka tyttönen.  Ja nämä soutavat ja huopaavat, soutavat ja huopaavat. Voi sitä jatkuvaa tunnemyrskyn ja draaman määrää.  Kirjan ainut sisältö on päähenkilöiden välinen suhde ja sen vääntäminen ja kääntäminen. Raskasta, joo-o.


Huomasin kuitenkin olevani koukussa, elin päähenkilöiden mukana, joitain kohtauksia en pystynyt lukemaan ilman pientä taukoa ja vatsassani oli hermostuksen perhosia, päähenkilöiden välinen suhde pyörii päässäni. Siis niin paljon että hain sarjan seuraavan osan saman tein kirjastosta (huh yksi kappale oli vielä vapaana).

Päähenkilöinä kirjassa ovat college-opiskelijat Tessa ja Hardin, jotka vastakohtaisuuksistaan huolimatta ottavat ja ihastuvat ja rakastuvat toisiinsa. Tessa on kiltti koulutyttö ja Hardin taas se paha poika.  Jänskää, kutkuttavaa luettavaa. Jotenkin tämä putos. En tajua!


Anna Todd: After 2014