29.6.2015

Laura Paloheimo: OMG

Kevyellä kesälukemistolla jatketaan! Laura Paloheimon esikoisteoksen kohdalla (Klaukkala) olin positiivisesti yllättynyt. Sujuvaa, kepeää, jollain tapaa samaistuttavaakin. Nyt toisen kirjan takakannessa siteerataan Aamulehteä:  “ Viihdekirjailija on syntynyt.” Ja tottahan tuo on. Paloheimo osaa viihdyttää, mutta osaa hän muutakin. Tarinalla on tarpeeksi sisältöä, eikä se kerro pelkästään rakkauden etsimisestä, löytämisestä ja sen kanssa rimpuilemisesta, ainakaan kauheasti. Klaukkalaan verrattuna OMG kulkee aika samoilla urilla. Mies jättää, maailma romahtaa, päähenkilö lihoo ja törttöilee, mutta löytää lopulta oman sisäisen sankarinsa. Ja siinä sivussa prinssinsäkin!



Päähenkilö on kolkyt ja risat Anna, joka työskentelee hääjärjestelijänä OMG-nimisessä yrityksessä yhdessä parhaan ystävänsä Karlan kanssa. Kirja kertoo humoristisesti erilaisista häistä, hullunkurisista toiveista, mekoista ja kakuista. Anna puolestaan kipuilee niin pieleen menneen avioiliittonsa, parhaan ystävänsä vakiintumishaluilla, juopon veljensä ja ennen kaikkea, aakkospussin kanssa, josta ei koskaan tunnu löytyvän kaikkia kirjaimia. Kuvioissa pyörii useampikin mies, veljen ystävät, työtoverit ja nettideitit. Rakkaus syntyy ja kasvaa kuitenkin osana muuta elämää, eikä ole koko ajan keskiössä. Hyvä näin! Vaikka lukija arvaakin lopun, olisi sitä voinut jotenkin selitellä. Nyt lukija jäi vähän tyhjän päälle.



Laura Paloheimo: OMG, 2013

24.6.2015

Peter Høeg: Susanin vaikutus

Mahtavaa löytää koukuttava kirja, kun on lomalla. Voi lopettaa lukemisen yöllä, juuri niin myöhään kuin haluaa, ja aloittaa taas aamulla. Sellainen kirja oli Peter Høegin uusin.


Susanin vaikutus on hämmentävä kirja. Teoksen tarina nivoutuu tiiviisti luonnontieteisiiin ja erityisesti fysiikkaan. Pakko jälleen arvostaa kirjailijan paneutumista aiheeseen, huippufyysikon lasien läpi maailma näyttää ihan erilaiselta!

Teoksen päähenkilö on siis huippufyysikko Susan ja hänellä on "vaikutus". Susanin vaikutus saa muut ihmiset vilpittömyyden tilaan, avautumaan. Osittain tästä syystä hän valikoituu selvittämään yhtä maailmanlaajuista huijausta, eli valtioiden punomaa vilpillisyyden ketjua. Valtiot sellaisenaan kun me ne nyt tunnemme, ovat tuhoutumassa, ja Susan paljastaa suunnitelman B. 

Kirja on trilleri ja sellaisenaan ihan koukuttava. Mutta koska Peter Høeg on nero, niin kirjan muut ominaisuudet nousevat jännityksen ja juonen ohitse. On esimerkiksi älyttömän kiehtovaa sukeltaa huippulahjakkaiden ihmisten elämään ja siihen valtaan ja vaikutuspiiriin, mikä heillä on. Kun Susanille avautuu Tanskan tuho ja tulevaisuus, hän samalla punoo auki oman perheensä ja avioliittonsa tuhon ja tulevaisuuden.

Kiehtova, kerrassaan hieno ja järisyttävä kirja. Kirjaniilo kiittää!

Høegiä on luettu blogissa ennenkin, Rouva Blanka luki taannoin Naisen ja apinan.

Peter Høeg 2014: Susanin vaikutus.

15.6.2015

Aino Sibelius: Ihmeellinen olento

Taiteilijoiden kirjeissä ja päiväkirjamerkinnöissä on jotakin maagista. Henkilökohtaisen tekstin kirjoittaminen lienee yksi itseilmaisun muoto, mutta lisämakua tuonee tieto siitä, että merkinnät  jäävät myös jälkipolville. Kaipa he sen tiedostavat, eikö?


Oli oikein helppoa tarttua Aino Sibeliuksesta kertovaan kirjaan, jonka pohjana on Ainon ja hänen miehensä kirjeenvaihto. Tai no, myös tulevan miehen, koska ennen avioliittoa lähetetyillä kirjeillä on kirjassa iso painoarvo.

Kirjalla on ihana nimi ja teos vahvasti alleviivaa sitä, että Aino Sibelius todella oli Ihmeellinen olento. Ainon kirjeistä paljastuu äärimmäisen omistautuva, herkkä ja rakkaudessaan sitkeä nainen. Pariskunnan kirjeissä näkyy sielujen yhteys, kumppanuus, kunnioitus ja voimakas lemmenkipinä. Ihanan siirappista on. Olisiko hei aika kaivaa taas kynät ja kirjepaperit esille?

Teos on tiivistelmä ja valikoima Sibeliusten kirjeistä ja Jenni Kirves tuo esiin nimenomaan Ainoa, hänen persoonaansa, valintojaan ja elämänasennetta. Lukijalle tämä on helppo kirja, jos ei jaksa kahlata läpi tuhatsivuisia niteitä ja Jean Sibeliukseen painottuneita elämänkertoja.

"Kirjoitat niin sydämellisiä ja lämpöisiä kirjeitä, että voin lämmittää huonetta vähemmän niinä päivinä jolloin saan kirjeen", kirjoitti Janne Ainolle 1890. Olen samaa mieltä, kirjeet ovat kauniita, avoimia ja täynnä lämpöä Jannea kohtaan.

Jenni Kirves 2015: Aino Sibelius: Ihmeellinen olento. 
    

5.6.2015

Arttu Tuominen: Muistilabyrintti

Harvemmin luen dekkareita. Tätä kirjaa olen kuitenkin odotellut jo pitemmän aikaa, eikä Tuominen tuota pettymystä. Päinvastoin, myhäilen ja olen tyytyväinen. Tämä dekkari toimii!

Ensinnäkin, hahmot ovat hyviä. Muistilabyrintin johtava tutkija on traumatisoitunut mies, Janne Rautakorpi. Häntä avustaa urallaan noviisi Liisa Sarasoja, joka on entinen nimekäs urheilija. Mukana häärii pari muutakin poliisia, jotka istuvat tarinaan oikein mukavasti. Terveystarkastaja Jarkko Kokko sotkeutuu kuvioihin saastuneen joen ja kalakuolemien kautta. Miten tämä liittyy itse ratkottavaan rikokseen, naistoimittajan murhaan, selviää sivuja käännellessä.

Kokko oli ehdottomasti henkilöhahmoista suosikkini. Alkoholisoitunut, vaimonsa jättämä mies, joka ei kykene hoitamaan työtään kunnolla. Lisäksi hän saa vastaansa kaupunginhallituksen puheenjohtajan, joka kantaa hänelle nuoruuden kaunaa.



Suosikkikohtaukseni tapahtui kokonaisuudessaan luvussa 61. Se oli todella kuumottava kuvaus kaupunginhallituksen kokouksesta, jossa terveystarkastaja pyritään laittamaan viralta. Kiinnostaisi tietää onko Tuominen itse joutunut seuraamaan tai osalliseksi lähellekään yhtä myrskyisiä tapahtumia (viranhaltijana kun toimii).

Tarina sai kunnon loppuhuipennuksen. En osaa oikein sanoa menikö överiksi vai ei. Hyvin tuo oli kirjoitettu ja loihdittiin lukijan silmien eteen. Lisäksi koukku seuraavaan kirjaan oli mainio. Alusta alkaen lukija on hämmentynyt ja miettii missä mennään. Hyvä että tämä mysteeri jäi aivan viimeisille sivuille.

Äiti lukee dekkareita. Meinaan kiikuttaa tämän seuraavaksi hänelle!

Go Arttu, ootsä aika pro!!!


Arttu Tuominen 2015: Muistilabyrintti

2.6.2015

Pulkkinen Riikka: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Kesälomani alkoi samaan tapaan kuin teinivuosina. Menin kirjastoon, lainasin pinon kirjoja ja luin ensimmäisen jo samana päivänä! Sain nimittäin vihdoinkin käsiini Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levottomasta ja painavasta sydämestä kertovan kirjan. Neiti Niilo on lukenut tämän jo aikaisemmin ja kehui viihdyttäväksi välikirjaksi. Välikirjaksi tosissaan siinä mielessä, että tarina on julkaistu alun alkaen aikakausilehden jatkokertomuksena. Onneksi sain lukea tarinan nyt yhteen pötköön, enkä joutunut odottelemaan tarinan päätöstä viikkotolkulla.



Kyse chic litistä, joka on yhtä aikaa niin kuplivan kevyttä, kuin syvällistäkin Teksti itsessään ilostuttaa monipuolisuudellaan ja värikkäällä pohdiskelullaan. Yhtä kaikki, tunnelma pysyy Iiris Lempivaaran painavasta sydämestä huolimatta hattaran kevyenä. Pulkkista aiemminkin lukeneena on mahtava nähdä miten monenalaiseen tekstiin ja tunnelmaan hän kykenee.

Niiin monta kevään aikana luettua kirjaa bloggaamatta. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni. Voitte kuvitella, että on vaikeaa, kun tuo kirjapino odottaa!

Riikka Pulkkinen 2014: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän