21.12.2014

Markku Rönkkö: Lounge

Luin loppukesästä Markku Rönkön Metsänpojan ja siitä jäi polttava tarve lukea mieheltä lisää. Yöpöydällä on pino Rönkköä odottamassa ja yksi on jo luettukin: Lounge. Sisäkannen esittelyn mukaan kirja kertoo nykypäivän noblessista, joka on saavuttanut kaiken paitsi tärkeimmän. Hyvä tiivistys!

Tuo nykypäivän noblessi on siis mainosmies, jonka ura on ollut nousukiitoa heti luovuuden löydyttyä koulun kuviksentunnilla. Hän on saavuttanut omalla alallaan kaiken: menestyksen, kateuden, uranousun ja saanut myös kokea alan raadollisuuden. Kirja on kiehtova kurkistus 80- ja 90-lukujen mainosmaailmaan. Vaikka tarina sijoituu eri vuosikymmenille, on kirjassa tuttua tunnelmaa Mad Men sarjasta: mainosmaailman glamouria riittää.

Lounge kertoo miten päähenkilön menestys kasvoi ja mikä oli hänen luovuutensa lähde. No mikä siis jäi saavuttamatta? Kaikki paitsi tärkein? No tietysti rakkaus. Ja se onkin kirjan toinen juonipolku, mainosmiehen entisen rakastetun Hannelen tarina. Hannele on kirjoitettu melkoiseksi supernaiseksi vaikka heikkoutensa on hänelläkin. Kyseessä on ns. mahdoton rakkaus, sellainen mikä piinaa ihmistä koko elämän ajan, mutta ei tule olosuhteiden johdosta koskaan toteen.

Kirja on rakennettu mainiosti. Kaksi ihmistä on myrskyn vuoksi jumissa lentokentällä, jossa on aikaa katsoa taaksepäin ja vähän haikailla kadotetun rakkauden perään. Törmäävätkö mainosmies ja nuoruuden rakastettu Hannele kentällä ja saako rakkaustarina viimeisen huipennuksensa? No sitäpä en kerro!

Metsänpoika on luettu blogissa kahdesti!
 
Markku Rönkkö 2010: Lounge.

18.12.2014

Katja Kettu: Piippuhylly

Sain kirjastosta viikon pikalainaan Katja Ketun Piippuhyllyn. Palauttamisessa meni viikko yliaikaa, mutta novellit luin kahdessa-kolmessa päivässä. Se kertoo jo jotain..


Novellien kehys on nokkela ja kiehtova, ne kertovat kukin yhden piipun tarinan. Jokainen kirjan piipuista on kuulunut tunnetulle tai muuten vaan kiinnostavalle, kiehtovalle henkilölle, esimerkiksi Rasputinille. Kertoja on kaikissa sama, mutta novellinen sisäinen tarina on silti jokaisessa lähes itsenäinen. Itse luin kokonaisuutta enemmän romaanina kuin novellikokoelmana. Kokoelma on rakennettu päätähuimaavan taitavasti, ei voi kuin nostaa hattua.

Heti alkulauseista pääsee mukaan tuttuihin maisemiin, eli Kätilöstä tutuille kulmille. Kiehtovaa, onkohan kyse Kätilöstä jollain tapaa ylijääneille tarinanpätkille? Ihan sama, tärkeintä on että homma toimii ja sitä se tekee. Novellien tyyli on rankka, kukaan ei pääse helpolla ja naishahmot sekä naiskuvat ovat aika armottomia. Kokoelman maailma on raju ja kova, ei tosiaankaan mikään pullamössö. Neiti Niilo vaikuttui. Lisää Katja Kettua!

Blanka ja Niilo ovat molemmat lukeneet Ketun Kätilön. 

Katja Kettu 2013: Piippuhylly

8.12.2014

Jenna Kostet: Lautturi

Turun sanomissa kirjoitettiin tässä syksyn aikana kaupungin omasta esikoiskirjailijasta Jenna Kostetista. Palstatilaa oli lähes sivun verran, hienoa mainosta esikoiselle. Herätti muuten Rouva Blankankin huomion! Kirjastossa Kostet löytyi nuorisosastolta (taas täällä) ja nuorten romaani on toki kyseessäkin. Mielestäni ansiokas sellainen.


Tarina ammentaa aihettaan Suomen mytologiasta, sillä se kertoo Tuonelan joen lautturista Kaista, joka sukeltaa manalan mailta ylös ihmisten maailmaan, sekä Irasta, koulun suosituimmasta tytöstä, josta muodostuu Kain kiinnekohta elävien ihmisten maailmassa. Kirja rakentuu niin, että ensimmäinen puolisko on Kain kertomaa ja toinen puolisko Iran. Mielestäni rakenne toimii. Yhtenä kirjan teemana on kiusaaminen ja erilaisuus, mutta sitä ei ole tuotu esiin alleviivatusti. Hieno nuorten romaani, joka putoaa aikuisellekin. Ylimääräinen piste vielä yksinkertaisesta ja vetoavasta kirjan nimestä.


Jenna Kostet 2014: Lautturi

3.12.2014

Inari Krohn: Muusa kirjahyllyssä

Taisin viime postauksessa mainita käsissä olevasta innostuskirjasta. Se oli Inari Krohnin omaelämäkerta Muusa kirjahyllyssä ja innostus todellakin säilyi ihan loppuviivalle saakka. Hieno, taitavasti kirjoitettu kirja! Mielettömän kiehtova ajankuva ja kurkistus 50-luvun taiteilijapersooniin.

En ole lukenut omaelämäkertoja aikoihin, viimeksi muistaakseni Paul Austerilta. Sitä ennen jumitin pahasti Picasson elämäkerran kanssa, jonka kanssa lopulta luovutin. Se oli uuvuttava!

Inari Krohniin tartuin, koska hänen siskonsa on lempikirjailijoitani. Inari on kuvittanut joitakin Leena Krohnin teoksia ja on sitä kautta vähän tuttu. Ja nyt jo hieman enemmän tuttu!

Pääsin heti tämän teoksen imuun. Krohnin kirjoitustyyli on niin taitava, että lapsuusmuistot heräävät henkiin ja tuovat 50-luvun Helsingin iholle. Samalla ne herättävät henkiin omat lapsuusmuistot, se on kuulkaas hyvän kirjan merkki se!

Kirja on kertomus Inarin lapsuudesta, mutta nuorempi sisko kulkee rinnalla mukana. On mielenkiintoista päästä seuraamaan kahden taiteilijan kehittymistä lapsista itsenäisiksi ajattelijoiksi. Kirjoittaja pystyy tarkentamaan tietyn hetken, jolloin hänen oma taiteilijuutensa heräsi ja tuli todeksi. Vau! Moni nyt tunnettu taiteilija oli Krohnien perhetuttuja ja teoksessa pääsee kurkistamaan myös heidän elämäänsä.

Ja kuinka liikuttava onkaan 50-luvun Suomi! Muusa kirjahyllyssä - suosittelen!

Inari Krohn 2004: Muusa kirjahyllyssä. Kertomus lapsuudesta ja sen lopusta.