24.9.2014

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu

Nyt tärähti taas kertalaakista. Kirjaniilo kaiveli kirpputorilla erittäin laadukasta kirjapinoa ja sai myyjältä suosituksen. Periaate on, että jos joku jotain suosittelee, niin pitäähän se lukea. Ja nyt mietin ainoastaan, että koska pääsen lukemaan lisää Joonas Konstigia.

Vuonna 2011 ilmestynyt Kaikki on sanottu kertoo perheen kolmesta aikuisesta lapsesta. Perheen isä kuolee ja sen jälkeen elämä tuntuu ihan erilaiselta. Päähenkilöt ovat näitä tälle ajalle tyypillisiä hahmoja, jotka eivät oikein saa otetta mistään. Yksi löytää lohdun painista ja toinen huumeista, kaikki kolme käsittelevät menetyksen omalla tavallaan ja hyvin itsenäisesti.


Kirja kuvailee hienosti sitä, miten helposti elämän suunta muuttuu ja kuinka pienillä asioilla on tasapainon saavuttamisessa merkitystä. Kokonaisuus pyörii upeasti perheen sisäisen dynamiikan ja jokaisen yksilön ominaisuuksien ja itsen löytämisen keskellä. Viime aikoina sisarustematiikkaa on tullut paljon vastaan ja itsekin sisaruksena siitä saa kyllä ihan omanlaisiaan kiksejä. Perhe on kiinnostava yksikkö ja ikuinen tarinoinnin aihe.

Tässä teoksessa on myös hyvin raadollinen ja paljas puoli, ihmisen inhottavuutta ei peitellä. Jokainen on pahimmillaan todella surkea, paskamainen, ilkeä ja itsekeskeinen. Kirja on hyvinkin realistinen, muttei silti edusta sitä puuduttavaa Suomi-realismia mitä esim. juuri lukemani Kinnusen Neljäntienristeys. Mikäs ero niissä sitten on, täytyy vähän pohtia..

Juuri faniutuneena aion lukea Konstigilta kaiken mitä käsiini saan, eli novellikokoelman (esikoisteos) ja 2013 ilmestyneen Totuus naisista. Konstig on myös Hesarin kolumnisti.

Seuraavaksi kuitenkin Haruki Murakamin uusin. Ihan jännittää! 

Joonas Konstig 2011: Kaikki on sanottu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti