26.9.2014

Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi

Kauhua. Ei ihan tyypillistä Rouva Blankalle. Silloin tällöin pitää kuitenkin astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Useimmiten sitä kokee jotain mistä pitää. Niin minäkin tein.
Glenn Duncanin teoksen ensimmäisiä sivuja lukiessani kuitenkin ärsyynnyn. Kirjailija on ilmiselvästi älykäs ja sivistynyt. Ja haluaa tuoda sen esille henkilöhahmonsa kautta. Snobbailu onneksi loppuu, tai en enää huomaa sitä. Ja suorastaan haltioidun kirjailijan nokkelasta tyylistä. Niin monta kohtausta. Niin monta osuvaa vuorosanaa ja oivallusta. Neiti Niilo, aiheesta huolimatta, olen varma, että todella pitäisit tästä!
Tarina kertoo todella viimeisestä ihmissudesta, Jake Marlowsta, joka viimeiseksi jäätyään yrittää piiloutua vainoajiltaan. Yhtä kaikki, täysikuu nousee taivaalle joku kuukausi, eikä susi voi luonnolleen mitään. Jake kirjoittaa päiväkirjaa, joka kertoo tapahtumien kulusta alusta asti, muutoksesta lähtien. Samalla Jakea jahdataan nykypäivän Lontoossa. Jännällä tavalla Duncan on osannut luoda viimeisestä ihmissudesta todella aidon henkilön. Aidosti kuvataan myös muuntuminen. Teksti on paikoittan suorasukaista, ällöttävää, seksiä ei unohdeta, mutta samalla Jaken hahmo on oudon filosofinen. Tai oudon...kaverihan on syntynyt 1800-luvulla. Vähemmästäkin sitä ryhtyy pohtimaan elämäänsä.
Loppupuolella huomaan kyllästyväni. Siihen on toki syynsä juonen kulussa, mikä toisaalta etenee niin oikealla, ainoalla mahdollisella tavalla. Kirjan päätös sitoo kuitenkin hienosti langat yhteen päähenkilön osalta. Pakko sanoa, yksi vuoden parhaista!!


Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi 2013 (The Last werewolf, 2011)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti