7.9.2014

Cassandra Clare: Varjojen kaupungit

Tarkoitukseni oli tutustua vain Varjojen kaupungit -sarjan ensimmäiseen osaan Luukaupunkiin, mutta ykkösosan sijaan käteen sattui kolme osaa sisältävä tiiliskivi. Muussa tapauksessa olisin jättänyt sarjan ensimmäiseen osaan. Oikeasti olin kiinnostunut elokuvasta, mutta ajattelin ensin lukea kirjan. Ajattelin,että kirja on kuitenkin parempi. Näin jälkikäteen totean, että leffa oli puoliväliin asti parempi, mutta sitten mentiin pahasti metsään. Kirja oli tasaisen tylsä, mutta ilmeisen luettava, kolme kokonaista osaa kun kahlasin.

Tapahtumasarja lähtee liikkeelle, kun 15-vuotias Clary näkee klubilla nuoren miehen murhan. Muut paikalla olevat ihmiset eivät tunnu huomaavan mitään ja pian Clary tutustuu outoon ja ylimieliseen Jaceen. Kaiken lisäksi Claryn äiti katoaa jättäen jälkeensä rikotun kodin ja demoneja. Jacen mukana Clary tutustuu varjometsästäjiin, joiden tehtävänä on suojella ihmisiä toisista ulottuvuuksista tulevilta demoneilta. Tiedän, tämä kuulostaa jokseenkin huonolta, ja onkin. Claryn ystävä Simon olisi myös voitu jättää kirjasta pois. Sen verran huono kolmiodraamaviritelmä tarinassa on.

Claryn sijaan kirjan päähenkilöksi nousee Jace ja tämän kätketty syntyperä. Hahmon on tarkoitus olla ylimielinen ja röyhkeä sooloilija, joka pitää itseään pahana, mutta joka lopulta pelastaa aina kaikki. Ei siis toimivaa hahmonkehittelyä, vaikka Jace on jatkuvasti tapahtumien keskiössä. Blankan mielestä Jacella on teiniangsti ja on jo aikakin, että tilanteeseen saadaan sopivan kipakka tyttö. Kirjan rakkaudentunnustukset olivat tästä rouvasta niin kiusallisia, että totesin olevani joko liian vanha taikka vailla yltiösliipatun romanttista tunteiden tunnustusta.
Ensimmäinen kirja oli vielä kohtalainen, mutta sarjan edetessä taso laskee. Kolmonen oli jo ihan mahdoton sijoittuen varjometsästäjien toiseen ulottuvuuteen, jonka valtaa pitävät eivät usko lähestyvään vaaraan ennen kuin se jo myöhäistä.


Cassandra Clare: Varjojen kaupungit 1-3 2013 (The mortal instruments, 2007, 2008, 2009)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti