2.8.2014

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas

Luinpahan saman tien perään Kvanttivarasta seuranneen Fraktaaliruhtinaan. Tunnen itseni typeräksi..Kvanttivaras tarkoitti toki Jean le Flambeuria, omatuntonsa ainakin joltain osin takaisin saanutta mestarivarasta, mutta entäs Fraktaaliruhtinas? Tarkoittaako se varasta, jolle jumalaksi kohonnut Pellegrini antaa vielä yhden mahdollisuuden, vai Matjek Cheniä, Lohikäärmeiden luojaa, joka on varkaan kohteena tämän viimeisellä keikallaan? Kertokaa viisaammat. Huomaan omassa lukutyylissäni ongelmia, luen liian vauhdikkaasti, unohdan mitä olen jo aikaisemmin lukenut ja putoan kärryiltä. Pitänee lukea kolmannen jälkeen sarja vielä uudestaan.



Fraktaaliruhtinas on parempi kuin sarjan aloitusosa. Jean le Flambeur jää tosin vieläkin hieman pimentoon, vaikka valehenkilöllisyydessään onkin osallisena tapahtumissa. Kakkosessa Jean ja Mieli matkaavat maapallolle. Suurimpaan rooliin tarinassa pääsee maan asukas Tawaddud, nuori nainen, josta kerrotaan tarinoita, hirviöiden huora. Maassa on kahdenlaisia asukkaita, sekä ihmisiä että jinnejä, jotka punotaan osaksi ihmistä. Jean joutuu tahtomattaan osaksi Tawadduddin elämää ja maan valtataisteluita. Lujaa mennään, varsinkin lopussa.

Kirjassa on taas runsaasti termistöä, kuten gogolikopio, kvanttiprosessitomografia, Hadamardin portti, dekoherenssi ja niin edelleen. Osa termeistä ja tarinaan kuuluvista ns. uudissanoista selitetään mainiosti, osa jää edelleen täydelliseen hämäryyteen. Siitä Blanka ei tykkää. Mutta Twaddud ja hänen tarinansa oli hyvä!


Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas 2013 (The Fractal Prince 2012)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti