17.7.2014

Kerstin Gier: Safiirinsini

Katsopas ohhoh. Lainasin sarjan kakkosenkin. Mikäs tässä oli nyt sellaista että jatkoin tarinan lukemista? Ehkäpä se, että päähenkilöt Gwendolyn ja Gideon eivät aivan heti rakastu ja päädy yhteen vaan jännitystä pidetään yllä. Tottakai kipinöitä lentelee seikkailun ohessa, mutta Gwendolyn sentään säilyttää hippusen ylpeyttään. Monissa romanttisissa trilogioissa ensimmäisen kirjan lopussa mennään yhteen, toisessa kriisiydytään ja erotaan ja kolmannessa palataan takaisin yhteen. Tuttu kuvio vai mitä?


Gwendolyn on edelleen hupsu ja hauska eikä lainkaan mikään vässykkä. Hyvä! Ajassa matkustelu on hauskaa, vaikkakaan historiaan ei sen suuremmin sukelleta. Mitä nyt vaatteita vaihdetaan ajanmukaiseksi. Gwendolyn näkee edelleen aaveita ja saa kaverikseen hassun demoniotuksen, josta on yllättävää hyötyä. Kirjassa on huumoria, rakkaus ei ole kuolemanvakavaa vaan nuorten ihanaa ihastumista ja mysteeri, joka olisi kiva saada selville. Kiva ja kevyt.


Kerstin Gier: Safiirinsini 2013 (Alkuteos Saphirblau 2010)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti