11.5.2014

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Auringon ydin on laatukamaa. Mistä se tietää? No ainakin siitä, että iltaisin oli ihan pakko päästä kotiin ja lukemaan. Epäilemättä tuttu tunne kaikille kirjaniiloille!

Alunperin kuvittelin, että tämä on se mehiläisten katoamisesta kertova kirja, josta Blankakin taannoin kirjoitti. Mutta Auringon ydin ei kerro mehiläisistä vaan chileistä. Tai oikeastaan Suomesta aikana, jolloin kaikki huumausaineet on kitketty yhteiskunnasta ja parhaimmat laittomat fiksit saa chilistä. Ja aikana, jolloin naisten osa on palvella miestä ja toimia koriste-esineenä. Huh.

Tarinan kertoo Vera ja Veran ystävä Jare. Vera ei sovi naisille tarkoitettuun muottiin, mutta valtion valvovan ja kontrolloivan silmän alla asia on pidettävä salassa. Moni muukin salailtava asia osuu Veran elämäntehtäväksi ja sankarimainen Jare auttaa. Kirjassa on monta tasoa ja itse tykkäsin ihan jokaisesta. On Veran ja hänen siskonsa historia, on yhteiskunnallinen taso, jossa esittäytyy vähän erilainen Suomi, on feministinen taso ja vielä huumausaineksi luokiteltavan chilin taso. Neroutta!

Kirjaniilo on kirjahuumassa, pidän erityisesti näistä tällaisista kuvitelluista todellisuuksista. Oma ajatteluni ei taivu kovin suurelle mutkalle, siksi pidänkin siitä kun lahjakas kirjailija pakottaa aivoni uusille tasoille. Se mikä tuntuu epätodelta, muuttuu taitavan kirjailijan käsissä todeksi.

Olen tosi iloinen siitä, että meillä on Suomessa Sinisalon kaltaisia kirjailijoita. Laatukamaa, sanoinko jo? Ja seuraavaksi sitten metsästämään niitä mehiläisiä!

Johanna Sinisalo 2013: Auringon ydin.

1 kommentti:

  1. Luen juuri Sinisalon vaelluskirjaa ja olen aivan valmis heittämään sen seinään. Tästä huolimatta palan halusta tutustua Auringon ytimeen.

    VastaaPoista