5.3.2014

Spekulatiivisen fiktion osastolla

Lähti vähän käsistä. Nimittäin lainaaminen. Muttaku muttaku. Oli niin hirveä himo saada luettavaksi jotain äärimmäisen viihdyttävää, mielellään epäluonnollisia ja romanttisia elementtejä sisältävää nopeaa luettavaa. Sellaista mikä vetää imuunsa niin, että kaikki on luettava kerralla. Niinpä kävin nuorten osastolla spekulatiiviseksi fantasiaksi kategorisoidulla hyllyllä (okei pari oli sijoitettu aikuisten puolelle, tiedä miten nämä jaottelut oikein tehdään..).

Niinpä ladoin kassini täyteen ja tasapainoilin toispuolisesti pyörälläni kotia kohti. Sitten kutkutti. Keitin itselleni kupin kahvia, pistin kirjat pinoon ja luin jokaisesta takakannen lisäksi ensimmäisen luvun. Useimmissa kirjoissa tuota ensimmäistä lukua edelsi johdanto/prologi/esinäytös, johon ekan luvuin sijaan paneuduin. Useimmissa se oli kohtaus todennäköisesti keskeltä kirjaa, eikä lisäarvo ollut kummoinenkaan. Päätin kuitenkin johdantojen kiinnostavuuden mukaan päättää mistä aloitan.


Rubiininpunan prologi oli todella plääh. Vihjeitä aikamatkustuksesta, suuresta seikkailusta, pakomatkasta ja siinä vielä kositaan. Eikä, sanon minä.

Aavekauppiaan tytär (prologi) ja Yöpartio (Esinäytös) olivat kiinnostavimmat, mutta eivät uskoakseni hetkessä hotkaistavia, joten säästän ne tuonnemmaksi.

Nymfit-tv-sarjaa on mainostettu jo jollain mainoskanavalla. Enpä tiennyt, että siitä on kirjakin tehty. Mielenkiinnosta otin tämän, mutta prologi oli kyllä pelkkää pehmoerotiikkaa. Odotuksia tämän suhteen voisi kuitenkin olla, sillä muistelen lukeneeni tämän blogin aikana Sari Luhtasta ja hän oli ok.

Helsingin alla on ollut lukulistalla jo pitkään. Tässä prologia oli myyttinen johdatus uskoakseni kirjan tapahtumiin ja sai uteliaisuuden heräämään.

Melissa Marrin Ilki ihanan aloitus oli satumainen, mutta ei kovinkaan kiinnostava.

Salatun voiman kaupungin prologi oli jotenkin todella klisee rakkauden uhrautumisesta. Voipi olla etten tätä lue ollenkaan.

Elina Rouhiaisen Susiraja II on jossain vaiheessa ilmestynyt, mutta luen sen edellisen kirjan, en prologin perusteella.

Viimeisenä pinostani luin Kiersten Whiten Paranormaalin ensimmäisen luvun (siis ei prologia, mitä ihmettä), mikä oli hauska ja toi esiin napakan sankarittaren. Joka oli muuten 16 niinkuin sankarittaret lähes jokaisessa muussakin esittelemässäni kirjassa. Paranormaaliin päädyin, se oli helppo.

Perästä kuuluu.. ja mikä siinä 16 vuoden iässä oikein on???

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti