16.3.2014

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Silloin tällöin käy niin, että ostaa tai lainaa kirjoja, jotka onkin jo lukenut ja unohtanut. Kirjaniilon pohjanoteeraus tapahtui pari vuotta sitten ja kirjaostoksia tehtiin lahjakortin voimin. No, kaikki kolme lahjakortilla ostettua kirjaa löytyikin omasta hyllystä. Hittolainen! Näiltä mokilta voi nyt paremmin välttyä, kun parin viime vuoden kirjat on täällä blogissa!


No, tällä kertaa luin toistamiseen Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyyden. Kirjan tarttui mukaan kirjakaupan poistomyynnistä ja hoksasin aika nopeasti, että tämähän on tuttu. Turhauttavaa, mutta luin kuitenkin loppuun. Tarina kertoo tytöstä ja pojasta ja siitä väistämättömyydestä, millä kahden ihmisen kohtalot vetävät toista puoleensa. Kirjan tyttö ja poika ovat vähän ressukoita ja aikaansaamattomia ja tilanne melkein riistäytyy käsistä. Mutta kuten todettua, jotkin kohtalot voivat etsiytyä elämän sivupoluille ja silti palata lopulta samalle tielle. Tai no.. ei tässä teoksessa paljon rakkautta ole.

Kirjan yleistunnelma on aika raskas, toivottavasti en törmää tähän enää kolmatta kertaa. Huh.

Paolo Giordano 2008: Alkulukujen yksinäisyys (La solitude dei numero primi).

1 kommentti: