27.2.2014

Paul Auster: Illuusioiden kirja

Kirjaniilo kiittää sitä yhtä heinäkuista iltapäivää Tukholman kentällä ja sitä myöhässä ollutta konetta ja sitä onnetonta pientä kirjakauppaa, missä ei ollut mitään kiinnostavaa. Onneksi oli Paul Austeria ja onneksi Paul Auster on tuottelias kirjailija. Kirjaniilo on nähkääs lumoutunut!


Kirjastosta löytyi vuonna 2002 julkaistu Illuusioiden kirja. Kirja kertoo miehestä, joka ryhtyy tutkimaan mykkäfilmeissä esiintynyttä koomikkoa. Miksi yliopiston professori kiinnostuu slapstick-huumorista ja muutaman lyhytelokuvan tehneestä, kadonneeksi julistetusta koomikosta? No se on järisyttävä tarina ja vasta puolet siitä - jos sitäkään. Tutkimuksesta syntyy kirja ja kirjasta ihmissuhde tai kaksi ja kadonnut elokuvamieskin löytyy.

Auster on maaginen kirjailija ja todellinen tarinankerronnan mestari. Lumoavaa. Haluan lisää! Mutta sitä ennen paluu Truman Capoten esikoiskirjan kimppuun.

Paul Auster 2002: Illuusioiden kirja.

17.2.2014

Maija Vilkkumaa: Nainen katolla

Kirjaniilo ei voi sanoa kuuntelevansa Maija Vilkkumaata, mutta toki muusikon esikoisromaani herättää kiinnostusta. Paul Auster jäi siis hetkeksi telakalle, kun kirjaston pikalaina piti saada alta pois. Kirjan tahti tosin on niin kiihkeä, että laina-ajan olisi voinut lyhentää puoleen!

Todellakin, Nainen katolla on hengästyttävä. Mielikuva nopeatempoisuudesta tulee mm. siitä, että kirjan henkilöhahmot ns. oksentavat tarinansa ulos. Kukin saa vain hetken tarinalleen ja sitten siirrytään jo seuraavaan oksentajaan.


Kirja kertoo kolme-neljäkymppisistä, vähän taas hukassa olevista nuorista aikuisista. Jos muuten kirjallisuuteen on uskominen, niin tämä taitaa olla ihan todellinen ongelma. Ja kirjallisuuteenhan on uskominen, sillä parhaimmillaan se kertoo mitä yhteiskunnassa juuri nyt on meneillään. Sekavia aikuisia siis ainakin, jos ei muuta! Kieltämättä olen ihan pikkasen kyllästynyt aiheeseen, vaikka kyllähän tuota teemaa näkee ympärillään ja jos ei muualla niin toisinaan ihan omassa peilissä.. Höm Höm.

Nainen katolla on siis kirja tästä hetkestä. Tarinansa kertoo mm. kotiäitiyteen uupunut Silja, menestyksestä haaveileva Linda ja keskustelupalstojen häirikkö Ville. Toki mukana kulkee myös yksi joogaguru, yksi pelialalla menestynyt aviomies ja homokiintiökin täyttyy. Kliseitäkö, no kyllä! Ja turhauttavaa fonttityyleillä kikkailua, plaah. Mutta myös hyvää ja oivaltavaa havainnointia. Pidin myös kirjan rakenteesta. Minut saa aina myytyä ihmiskohtaloilla, jotka ennemin tai myöhemmin risteävät toistensa kohtaloissa. Toimii!

Maija Vilkkumaa 2013: Nainen katolla. 

12.2.2014

Philip Teir: Talvisota

Philip Teirin avioliittoromaani Talvisota on Kirjaniilon ensimmäinen kirja uudesta kotikirjastosta. Etappi sekin. Kirja on ollut lukulistalla pidempään ja olikin ihan mukava kirja.


Talvisota kertoo keski-ikäistyneestä pariskunnasta ja alle puoli vuotta kestävästä avioliittokriisistä. Tuo ajanjakso viitannee teosnimen talvisotaan, tarina kulkee eteenpäin marraskuusta maaliskuuhun. Muut tulkinnat avioliiton ja talvisodan suhteesta kukin tehköön itse..

Kirjan keskiössä on 60 vuotta täyttävä, entinen suosikkisosiologi Max. Max ihastuu vanhaan oppilaaseensa ja avioliitto Katriinan kanssa joutuu tarkasteluun. Sivussa pariskunnan aikuiset lapset säätävät omia elämiään, toinen etsii itseään Lontoossa ja toinen elää ruuhkavuosia pääkaupunkiseudulla.

Talvisota etenee kivasti ja on leppoisaa luettavaa, mutta mitään sen kummenpaa en siitä saanut irti. Kirjaa on kuvailtu suomenruotsalaiseksi aikalaisromaaniksi ja se todellakin kertoo porvarisperheen elämästä monimutkaistuvassa maailmassa. Päähenkilöillä on mahdollisuus murehtia omaa olemassaoloaan ja ahdistua elämän vaihtoehdoista.

Kirjaniilolla on menossa paha plaah-kausi, nyt on kyllästyttänyt sekä Mikko Rimminen, Alice Munro että Pirjo Hassinen ja taisinpa yrittää hieman Volter Kilpeäkin. Seuraavaksi taas Paul Austeria, se lupaa hyvää!

Philip Teir 2013: Talvisota. Avioliittoromaani

5.2.2014

Jo Nesbø: Veritimantit

Norjan poliisivoimissa työskentelevällä Harry Holella on putki päällä ja eropaperit pomon pöydällä odottamassa tämän lomalta paluuta. Harryn on kuitenkin ryhdistäydyttävä, kun kaupungista löytyy ruumis, jonka silmään on asetettu viisisakarainen timantti. Suurimman osan tutkijoista ollessa lomalla, pamahtaa juttu Harrylle ja ikävä kyllä myös Harryn inhoamalle Tom Waalerille. Miesten on tehtävä yhteistyötä murhan tutkinnassa ja sen tuoksinnassa Waaler tekee Holelle mielenkiintoisen ja mahdollisesti houkuttelevankin tarjouksen.

Murhia tulee lisää ja samalla myös Holen ja Waalerin välit vaativat lopullista selvitystä. Juoni on koukeroinen, Nesbo johdattaa tarkoituksellisesti lukijoitaan harhaan. Harryn tutkimusten ja toilailujen, sekä muiden juoneen liittyvien henkilöitä kuvailevat osiot vaihtelevat. Välillä tuntuu ettei oikein tiedä kuka ajattelee ja mitä ajattelee, sen verran ovelaksi Nesbo kirjansa rakentaa.


Harry ratkaisee murhat ja selvittää välinsä Waalerin kanssa, mutta tokko tuosta mitään hyvää seuraa, ainakaan yksityiselämän rintamalla. Todennäköisesti seuraavan kirjan alussa Harry tavataan taas änkyräkännissä suuren rakkautensa ja vihollisensa Jimi Beamin vaikutuksen alaisena.


Jo Nesbø: Veritimantit (Marekors 2003)