10.1.2014

Laura Paloheimo: Klaukkala


Klaukkala. Hmm. Alkuun tämä epäilytti. Tarinan sankaritar Julia on palannut ulkomaan reissuilta takaisin Suomeen, päätynyt trendikkäästi vähemmän trendikkääseen tv-tuotantoyhtiöön töihin sekä kihlautunut komean perijän kanssa. Elämä on liian hyvää ollakseen totta, joten kaikki romahtaa niin kun vain odottaa saattaa. Tämän jälkeen tarina pääsee oikeastaan vauhtiin ja lukija huomaa olensa tutuilla ja tallotuilla, mutta ah niin miellyttävillä poluilla, mitä viihderomaaneihin tulee. Alun jälkeinen romahdus - murehdinta - uuden etsintä - itsensä ja rauhan löytäminen - ja toki myös mies siinä sivussa. Käänteitä on sopivasti ja vaikka en pystykään samaistumaan Julian laukkuhimoon tai muuhunkaan shoppailuterapiaan, oli nainen sen verran järjissään, että voisin sanoa Paloheimon onnistuneen kantamaan kortensa suomalaisen chic litin kekoon. Tämä oli positiivinen yllätys ja pisteet makeasta tyyliin sopivasta kannesta.


Laura Paloheimo: Klaukkala 2012

1 kommentti:

  1. Blankalla on selvästi hyvä lukuvire päällä! Kirjaniilokin kävi juuri kirjastossa ja vähän kirjakaupassakin täydentämässä hiipuvaa lukupinoa. Uuden kirjan aloittaminen on hieno fiilis, joka kerta.
    Mutta Klaukkala! On tosiaan mieleenpainuva kansi, olen nähnyt monesti. Mukavaa kuulla, että yllätyit positiivisesti!

    VastaaPoista