6.1.2014

Jo Nesbø: Suruton

Tänä vuonna blogissa tulee todennäköisesti olemaan Charlaine Harrisin sijaan tolkuton määrä Jo Nesboa. Olen nimittäin ottanut Holen ihan tosissaan käsittelyyn. En ole vuosiin lukenut dekkareita, mutta oli aika, jolloin luin hulluna Poirotteja ja ruotsalaista dekkaria Lisa Marklundista Sjöwahl & Wahlööseen. Pitää muutenkin syrjäyttää tuo tunnisteissa isoimpana komeileva Charlaine Harrisin nimi. Se kun mielestäni ei varsinaisesti kuvaa kahden erilaisen lukijan blogia kovinkaan hyvin. 
 
Mutta mitäs Holelle siis tänä vuonna kuuluu? Olen vasta neljännessä romaanissa, mutta  voisin tehdä itselleni toisenkin haasteen täksi vuodeksi. Luenpa kaikki tähän mennessä ilmestyneet Harry Hole-romaanit. Ne sopivat Rouva Blankan elämänmenoon tällä hetkellä. Ne ovat nopeasti luettavia, äärettömän viihdyttäviä, mutta eivät liian helppoja. Ne ovat nopeita välipaloja silloin, kun on aikaa vain yhdelle nopealle!
 
Suruttomassa Harry Hole selvittelee pankkiryöstöä, jonka yhteydessä nuori pankkivirkailija saa surmansa. Työparikseen Harry saa nuoren Beate Lonnin, jonka aivojen fusiform gyrus on epätavallisen kehittynyt. Tästä johtuu Beaten ilmiömäinen kyky muistaa jokaiset näkemänsä kasvot, mistä on tietysti hyötyä myös rikostutkinnassa. Ryöstön ja tapon lisäksi Harryn entinen tyttöystävä kuolee ja kuka onkaan uhrin viimeinen silminnäkijä. Tietysti Harry, joka tutkii tapausta salassa pyrkien samalla pitämään suhteensa uhriin omana tietonaan. Välillä Harry tietysti dokailee, mutta on se vaan kova jätkä ja selvittää taas kaiken.

Suruton jatkaa uusien rikosten selvittämisen yhteydessä myös laajempaa juonikuviota, jossa Harry etsii kollegansa murhaajaa sekä purkaa poliisin sisäistä korruptiota.


 Jo Nesbø: Suruton 2002

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti