30.12.2013

Blankan ja Niilon parhaat 2013

Kirjavuosi 2013 on ollut.. hmm.. noh ihan samanlainen kuin muutkin vuodet! Luettua tulee tasaiseen tahtiin ja aina välillä sitä löytää uusia ihastuksia, uusia inhokkeja ja ainakin kerran vuodessa jotain tajunnanräjäyttävää. Meni melkein liioittelun puolelle, mutta sallitaan räjäyttelyteema näin uuden vuoden rakettien kynnyksellä..

Vuonna 2013 Blankan ja Niilon blogissa on luettu käsittämätön määrä Charlaine Harrista, hullaannuttu Truman Capoteen, tutustuttu Harry Holeen, heitetty kirjoja surutta roskiin, juhlittu 1-vuotispäiviä ja myös luettu yksi sama kirja. Yhteensä blogissa on vuoden aikana luettu 66 kirjaa ja uskokaa huviksenne, että luettujen kirjojen pinossa on molemmilla naisilla 33 kirjaa!

Blanka ja Niilo poimivat vuoden kirjapinosta kolme parasta, tässä ne ovat:

Rouva Blanka TOP3: 
- Katja Kettu: Kätilö (2011)
- Erin Morgenstern: Yösirkus (2011)
- Johanna Sinisalo: Enkelten verta (2011)

Neiti Niilo TOP3:
- Margaret Atwood: MaddAddam (2013)
- Ulla-Lena Lundberg: Jää (2012)
- Erin Morgenstern: Yösirkus (2011)


Entäs lukijat? Mitä kirjoja lukijat ovat blogistamme vuonna 2013 löytäneet?

Lukijoiden TOP3:
- Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät
- Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
- Gretchen Rubin: The Happiness Project (nyt pääsitte yllättämään tämän selfhelp-opuksen kanssa!)

28.12.2013

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Johanna Sinisalon Finlandia-palkinnon saanut esikoisteos Ennen päivänlaskua ei voi, tuli luettua joskus yli kymmenen vuotta sitten. Niinhän se on muuten ilmestynytkin vuonna 2000! Luin sen selvästikin väärään aikaan, sillä en pitänytt siitä lainkaan. Nyt tarinaa muistellessani mieleeni tulee epämiellyttävä tunne, enkä oikeastaan edes tiedä miksi.

Miksikä ihmeessä sitten tartuin uudestaan Sinisalon romaaniin? Syynä oli kirjan aihe. Silloin kuin mehiläiskadosta eniten mediassa kirjoitettiin, oli se minullekin merkittävä uutinen. Keskustelimme siitä paljon puolisoni kanssa ja maalailimme apokalyptisia kauhukuvia ihmiskunnan lopusta. Olen jonkun verran lukenut Risto Isomäen tuotoksia, joissa aihepiiri on jokseenkin samanlainen. Ympäristökatastrofit uhkaavat ja kauhukuvat käyvät toteen. Tyyli näillä kahdella on kuitenkin varsin erilainen ja Sinisalon plussaksi voidaankin luokitella varsinkin faktojen pudottelu tarinaan. Isomäki tekee sen puuduttavasti, tietoa esim. ydinvoimasta ja se vaaroista on tekstissä kuivan tieteellisesti niin paljon, että lukija väsyy. Sinisalo taas osaa tuoda faktat kiehtoviksi tarinaa kantaviksi osasiksi tekstiin. Okei, on tietysti hiukan eri asiat kirjoittaa tarinallisesti esim. mehiläisiin liittyvistä myyttisistä uskomuksista, kuin ydinvoimaan liittyvästä teknologiasta.

Tarinan päähenkilö on Orvo, hautaustoimistoa pyörittävä suurtilallisen poika, joka on työnsä lisäksi myös mehiläistenhoitaja. Hänellä on useampi pesä, joista mehiläiset alkavat pikkuhiljaa kadota. Orvolla on hankala suhde isäänsä, suurtilalliseen ja samalla hän on huolissaan poikansa puuhista, jotka kirjan edetessä osoittautuvat lain vastaisiksi. Eero-poika kirjoittaa blogia eläinten oikeuksista melko fanaattiseen tyyliin ja ottaa osaa myös konkreettisesti eläinten vapauttamiseen. Enkä nyt kirjoita ekoterrorismista, sillä mielestäni se ei kuvaa eläinten oikeuksien puolustamista oikein, mutta saahan sillä otsikoita! Kirja jakautuu Orvon minä-kerrontaan ja Eeron blogiteksteihin. Mehiläiset ja niiden häviäminen ovat kirjan punainen lanka, joka etenee myyttiseksi saduksi mehiläisten kyvystä kulkea maailmojen välillä.

Tämä on ehdottomasti parhaimpia suomalaisia mitä olen lukenut pitkään aikaa. Tykkäsin todella. Olen vaikuttunut.

Nyt kaupoissa myydää Sinisalon uusinta, Auringon ydin -nimistä kirjaa, jota en, kaikista vihjailuista huolimatta saanut joululahjaksi. Ehkä en ole ollut tarpeeksi kiltti...


Johanna Sinisalo: Enkelten verta, 2011

19.12.2013

Donna Tartt: The Goldfinch

Urakka on ohi! Donna Tarttin uusin on tiiliskivi ja sen lukeminen oli melkoinen projekti, vaikka palkitseva sellainen. Tiesin heti ensimmäisestä luvusta, että tästä kirjasta tykkään. No ketä tässä huijaan, tiesin sen jo keväällä, kun kuulin yhden lempikirjailijani uudesta teoksesta.


The Goldfinch on kertomus pojasta ja taideteoksesta. Kirjan edetessä pojasta tulee mies ja taideteoksen mittasuhteet kasvavat siinä vieressä. 13-vuotias Theo joutuu äitinsä kanssa onnettomuuteen, jonka kuluessa taideteos, eli kahlittua lintua esittävä The Goldfinch ajautuu Theon käsiin. Onnettomuuden jälkeen Theo joutuu pitkäksi toviksi mierontielle ja taideteos on oikeastaan ainoa asia mikä hänet pitää elämässä kiinni. Aikuisikään päästyään kuvioihin tulevat rikollisuus ja rakkaus ja kaikki tiet vievät taideteokseen tai siitä pois.

The Goldfinch on Tarttin kolmas teos ja siinä on paljon samaa kuin aikaisemmissa. Samaa on etenkin kirjan dekkarimainen luonne. Tarinan jännitys säilyy viimeisille sivuille saakka ja lukija on täysin tietämätön siitä mitä tuleman pitää. On myös tavattoman hienoa, miten Theon kulloinenkin ympäristö (New York, Las Vegas, Amsterdam) on ikäänkuin sivuhenkilö sekin. Todella arvostan kirjailijoita, jotka tekevät älyttömät määrät taustatyötä tarinan palasten kokoamiseen.

Kerrotaan nyt vielä, että rakkauden Donna Tarttiin sytytti lukion äikänkurssi. Olin aloittanut kurssin muita myöhemmin ja kirja-arvostelu ja esitelmä oli ihan nurkan takana. Vuokko-opettaja lykkäsi kolme kirjaa käteen ja käski valitsemaan. Hän sattui sanomaan, ettei ehkä kannata valita Tarttia, koska tiiliskiven kanssa voi tulla kiire.. No senhän sitten tietysti valitsin ja Jumalat juhlivat öisin jätti ikuisen jäljen. Mikä kirja!

Vaikka The Goldfinch on hirmuinen tiiliskivi olisi tätä lukukokemusta voinut edelleen jatkaa. Tunsin lukemisen haikeutta heti alkumetreiltä lähtien, tunnistaako Rouva Blanka tunteen?

Donna Tartt 2013: The Goldfinch.
Suomennos on nimeltään Kultainen lintu ja se ilmestyy ensi keväällä.

Tässä samalla olen aloitellut kahta kirjaa, lähinnä käytännön (keveys) syistä. Niistä lisää pian! Paljastatetaan kuitenkin jo nyt, että olen ihan koukussa tuoreen nobelistin naisnovelleihin. Ja mikä dramaattinen teosnimi!