3.11.2013

Margaret Atwood: MaddAddam

Kirjaniilo on kuukausitolkulla odottanut Margaret Atwoodin tulevaisuustrilogian kolmatta osaa. Nyt luku-urakka on ohi ja tuntuu haikealta. Haluan heti lisää! Atwood on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani ja varsinkin tekijän scifi- ja fantasiatuotanto kolisee.


MaddAddam on jatkoa kirjoille Oryx and Crake ja The Year of the Flood (Herran tarhurit). Kyseessä on loppuhuipentuma tapahtumien sarjalle, jossa nykymuotoinen ihmiskunta tuhoutuu ja laboratoriossa kehitelty uusi ihmislaji pääsee vapaaksi. Kehystarina olkoon tuo ja kiinnostavan teossarjasta tekee ihmiskohtalot, tulevaisuusskenarion etenemisvaiheet ja tietysti ne syyt siihen, miksi ihmiskunta tulee tuhota tai miksi se tuhoaa itse itsensä. Kirjojen henkilöhahmot ovat tuhon taustalla olevat ihmiset, tuhosta selvinneet ihmiset ja nuo hiotut, paremmat versiot meistä kuolevaisista.

Atwoodin kirjasarja maalaa siis kovin synkkiä pilviä taivaalle, kaikki tuntuu kuitenkin kovin todenmukaiselta. Kirjailija itse toteaa jo Oryx ja Craken jälkisanoissa, että kirjan kaikki tapahtumat ovat potentiaalisesti totta, eli voisivat siis tapahtua milloin vain. Teossarjan pointti myös on, että ahneus ja yhä epätasa-arvoisempi maailma ruokkii tuhon siemeniä ja ihmiskunta tuhoaa itse itsensä. Hurjaa on, mutta tällaisia kirjoja tarvitaan!

MaddAddam ei ole kuitenkaan pelkkää synkistelyä. Valoa pimeyteen tuovat suuresta tuhosta selvinneet ja toisensa löytäneet ihmiset, rakkauttakin on. Ei ole ollenkaan sanottua, ettäkö tämä sarja jäisi vain kolmeen osaan. Nähtäväksi jää!

Hieman lukukokemusta häiritsi se, että sarjan muiden teosten lukemisesta on jo vierähtänyt tovi. Joskus vetäisen kaikki kolme putkeen. Mutta seuraavaksi sukellan Donna Tarttin uusimpaan. Melkoinen tiiliskivi tuo The Goldfinch! Huh.

Atwoodilta voin suositella etenkin Nimeltään Grace -teosta. Syyskuussa julkaistua MaddAddamia ei ole vielä suomennettu.

Margaret Atwood 2013: MaddAddam.

2 kommenttia:

  1. Varmaankin muistat Rouva Blankan inhoreaktion suosittelemasi Oryx ja Craken jälkeen...Hyvä että Niilonen lukee nämä niin pysyy Rouvakin kartalla. ps. Luin juuri Johanna Sinisalon Enkelten verta, missä aihepiiri tavallaan sama. Se oli jääääätävän hyvä.

    VastaaPoista
  2. Lisäänkin tuon Sinisalon kirjan heti lukulistalle. Ja tosiaankin muistan, ettei meidän ajatukset Oryx ja Crake -kirjasta olleet ollenkaan yhteneväiset. En vaan muista mistä se Blankan inhoreaktio nousi? Oliko kirjan tulevaisuuskuva liian karu ja synkkä vai ällöttikö sua jokin Lumimiehen olemuksessa? No tuskin muistat itsekään :)

    VastaaPoista