29.10.2013

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja

Rouva Blanka is back! Syksy on mennyt juosten uusien tuulien puhaltaessa, kiitos Neiti Niilo, että olet pitänyt blogiamme hengissä! Täällä minä nyt taas olen. Kesällä tuli jonkun verran luettua, tuntuu hullulta näin marraskuussa kirjoittaa kesälomalukemisista, toisaalta on kiva palata kesämuistoihin!

Kesäkirjojen kakkonen (ykkösenä Yösirkus) oli kotimainen, Annukka Salaman faunoiditarinaa jatkava Piraijakuiskaaja.
Tarinan ensimmäinen osa, Käärmeenlumooja sai ilmestyessään aikaan ison innostuksen, joten kakkososaa odotettiin ainakin blogimaailmassa malttamattomina. Kirja ilmestyi kesällä ja siitä on kirjoitettu jo älytön määrä blogitekstejä. Olen tähän mennessä pyrkinyt välttämään niitä, jotteivät omat ajatukset tarinasta karkaisi.

Piraijakuiskaaja ei ehkä innostanut samalla tavalla kuin ensimmäinen osa, uutuudenviehätys ikäänkuin uupui. Jengi oli jo tuttua, samaten kundien läpänheitto ja muu rento meininki. Kirja ei kuitenkaan missään nimessä petä odotuksia. Unnan ja Rufuksen suhde syvenee samalla, kun muihin faunoideihin tutustutaan paremmin. Etenkin Ronni pääsee tarinassa esille. Siis se hurjan kokoinen verenhimoinen kaveri, jonka voimaeläin on lepakko. Kuvioihin tulee myös uusia hahmoja, joihin kirjan nimikin viittaa. Ympäristö on myös eri kuin ensimmäisessä osassa. Faunoidijengi lähtee Kaliforniaan tarkoituksenaan selvittää Unnan alkuperää. Samalla Joone hoitelee musiikkibisneksiään.

Unna ei ole enää niin vahvasti kirjan keskiössä ja pariskunnan kuhertelukin hiukan ällöttää. No, niinhän se tekee todellisessakin elämässä...rakastuneet parit on...ällöjä. Rufus on todellinen alfauros, jonka toimintaa en ihan täysin pysty sulattamaan. Lopussa tilanne kuitenkin hiukan muuttuu. Loppu on muutenkin tägy seuraavaan osaan, nyt kun tiedetään, että sellainen tulee. Itse toivoisin, että Unnan ja Rufuksen lisäksi muutkin henkilöhahmot saisivat enemmän tilaa. Ihan vain siksi, että ne ovat mahtavia tyyppejä! Vikken sielunelämä (onko sitä?) kiinnostaa, vaikka se onkin täysurpo, mut tsilleen hyvällä tavalla. Kundien keskinäiset suhteet ovat myös jänniä. Seuraavan osan nimi on ainakin facebook-sivujen mukaan Harakanloukku. Tästä voitanen päätellä kirjalla olevan jotain tekemistä juuri Joonen kanssa. Kirjan kansi on muuten mahtava. Olen edelleen ihan fiiliksissä tästä kirjasarjasta!!!!

2 kommenttia:

  1. Onpa kiva, että Rouva Blanka on palannut linjoille! Ihanan kesäinen kuva, sopii hyvin tänne melkein marraskuulle :)

    VastaaPoista