12.9.2013

Eeva Kilpi: Kuolinsiivous

Kirjaniilo fanittaa Eeva Kilpeä isosti. Kilpi on nero ja varsinkin hänen novellikokoelmansa iskevät kuin.. hmm, no vaikka sata salamaa! Harvemmin jaksan lukea runoja, mutta Kilven runotkin kelpaa. Selviö siis, että Kuolinsiivous on ollut lukulistalla jo pidempään. Ja sieltähän se löytyi, mistäpä muualta kuin kirjaston uutuushyllystä ;) Olin jo ehtinyt unohtaa koko kirjan, mutta uutuushyllyyn voi luottaa silloinkin kun oma muisti pettää..

Itse kirjahan sisältää vuoden kaksitoista kuukautta ja päiväkirjamerkintöjä monelta vuodelta ja vuosikymmeneltäkin. Useimmissa merkinnöissä on vuosiluku mukana, mukavaa! Osa merkinnöistä kuulostaa tutuilta, mukana on henkilöhistoriaa, kirjojen työstö- ja markkinointituskaa, rakkauskohtauksia, runonpätkiä, muistoja ja onpa siellä säämerkintöjäkin.

5.12. Minä olen nyt, vanhoilla päivilläni juuri sellainen nainen jota hän olisi tarvinnut ja jota hän ehkä etsi. (1998)

(Turha luulo! 2011)

Ei voida siis puhua kokonaisuudesta tai tarinasta. Kyse on pikemminkin ja teosnimenkin mukaan arkistojen siivouksesta, viimeisten merkintöjen ylöskirjaamisesta, palasten yhdistelemisestä. Mitään suurta tarinaa merkinnöistä ei synny, mutta fanille kirja kyllä avaa ovea Kilven arkielämään, perheeseen ja ajatuksiin kirjallisen elämän ulkopuolelta. Toki vanhenemisella ja vanhuudella on osansa päiväkirjamerkinnöissä. Toivotaan silti, ettei tämä jää Eeva Kilven viimeiseksi teokseksi!

Eeva Kilpi 2012: Kuolinsiivous.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti