21.7.2013

Erin Morgenstern: Yösirkus

Sirkus saapuu varoittamatta. Siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka eilen oli tyhjä.” 


Samalla tavalla yllättää Yösirkus- niminen teoskin. Se on täynnä luomoa ja taikaa, josta hippusen se istuttaa lukijansa sydämeen. Yösirkuksen jälkeen sitä haluaa unelmoida ja uskoo unelmiensa saavan siivet, mahdottoman muuttuvan mahdolliseksi, niinkuin yösirkuksen uskomattomissa teltoissa, joista osa on luotu taidolla ja harjoittelulla ja osa taidolla, harjoittelulla ja todellisuuden manipuloinnilla.

Yösirkuksessa toisiaan vastaan taistelevat Marco ja Celia, tai oikeastaan heidän ns. valmentajansa, jotka laittavat taitonsa ja oppisuuntansa koetukselle oppilaidensa kautta. Taistelu ei tarkoita toisen vahingoittamista vaan äärimmilleen vietyä taikuutta, joka vie taitajansa voimat. Pelikentäksi valikoituu sirkus, jossa todellisuuden manipulointi uskotaan pelkäksi sirkustempuksi. Hassusti käy siinä vaiheessa kun Marco ja Celia saavat tietää toisistaan, eivätkä halua enää jatkaa peliä. Peliä kun ei voi lopettaa. 

Yösirkukuksessa Rouva Blankaa ei lumonnut niinkään tarina tai sen henkilöt, vaan lumousten kuvaus. Ne tuntuivat niin todellisilta, että ne tulivat uniini. Jos pääsisin Yösirkukseen, ryhtyisin unelmoijaksi ja seuraisin sirkusta minne tahansa. Yösirkus on kaikille aisteille kirjoitettua aistien ilotulitusta ja täytyyhän lukijoille antaa tästä pieni esimerkki. Mieleeni jäi vahvasti teltta, jossa elämykset oli kätketty yksinkertaisiin pulloihin. 

"Tällä kertaa hän valitsee yhden pöydällä olevista rasioista, lakatun puisen rasian, jonka kanteen on kaiverrettu kiemurainen kuvio. Laatikon sisäpuoli on vuorattu valkoisella silkillä. Syvä ja mausteinen tuoksu muistuttaa suitsuketta ja Bailey tuntee savun kiemurtelevan päänsä ympärillä. Ilma on kuumaa aavikon ilmaa, ja tuntemukseen sekoittuu auringon kuumotus ja hiekan puuterinpehmeys. Hänen poskensa punehtuvat lämmöstä ja jostain muustakin. Hänen ihoaan pitkin aaltoilee silkinsileä nautinnollinen tunne. Kuuluu musiikkia, jota hän ei tunnista. Se on pilli tai huilu. Ja naurua, heleää naurua, joka sekoittuu sopusointuisesti musiikkiin. Hänen suussaan maistuu jokin makea mutta voimakkaasti maustettu. Tunne on ylellinen ja kevyt mutta silti salaperäinen ja aistikas. Hän tuntee käden olkapäällään ja hyppää ilmaan säikähdyksestä. Rasian kansi putoaa kiinni."

Kerroin lukemastani tutulle, joka luuli ensin minun todella olleen tällaisessa sirkuksessa, niin vakuttavaa kerrontani oli. Kun hän ymmärsi minun puhuvan lukemastani kirjasta hän sanoi näin. " Joko kirjailijan pitää olla ihan käsittämättömän hyvä tai sitten sulla on älyttömän hyvä mielikuvitus!" Erin Morgernstern on todellakin osannut loihtia lukijalleen kokemuksia, jotka tämä tuntee lähes ominaan. Ainut ero minussa ja unelmoijissa on se, ettei tässä maailmassa ole mitää vastaavaa jota seuraisin. Vai onko...?


Erin Morgenstern 2011: Yösirkus (The Night Circus)

1 kommentti:

  1. Voi veljet, tämä on luettava! Kuulostaa niin kiehtovalta. Kirjastossakin tuo olisi, ehtisinköhän huomenna hakemaan..

    VastaaPoista