8.7.2013

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

Rouva Blankalla on ikuinen Istanbulin kaipuu. Toinen haaveissa siintävä paikka on Lissabon..no se ei liity asiaan mitenkään, mutta eipä päässyt Kirottu Istanbul kaipuuta laimentamaankaan. Kirjassa Istanbul on tapahtumapaikka, mutta kaupunkia ei muuten varsinaisesti tuoda esille. Ennemminkin Istanbul toimii historiallisena kontekstina, mitä tulee  turkkilaisten ja armenialaisten sadan vuoden takaisiin konflikteihin.

Aloitellessani olin hengästyä jo ensimmäisen luvun aikana. Tuntui, että kaikki mahdollinen mitä kadulla kävelemisestä, ympärillä olevista ihmisistä, säästä, ajatuksista ja niin edelleen voi kirjoittaa, oli ängetty piiiiitkiiiin lauseisiin. Huomasin miettiväni kuinka huono kirjan tulee olla, jotta sen voi lopettaa kesken. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja ensimmäisen luvun jälkeen alkoi helpottaa. Ei niin, että olisin tottunut täyteen ahdettuun tekstiin vaan teksti itsessään hieman rauhoittui. Kenties sillä oli tarkoitus kuvata Istanbulin jatkuvaa hälyä ja liikettä, mene ja tiedä. Joka tapauksessa lukeminen muuttui siedettäväksi.


Kirottu Istanbul kertoo perheestä ja yhteisestä historiasta, joka kuitenkin koetaan eri tavoin. Sen teemana on myös läpi sukupolvien kantavat muistot. Kirjan keskiössä ovat Istanbulissa asuva 19-vuotias Asyan Kacanci sekä hänen naispuoliset lähisukulaisensa. Perheen miehiä vaivaa nuorena kuolemisen kirous, joten suvun ainut elossa oleva poika on lähetetty Amerikkaan. Asyan rakastaa Johnny Cashia, hengailee päivät pitkät kahvilassa ja pitää yllä suhdetta varattuun mieheen. Asyanin toinen toistaan seuraavista samankaltaisista päivistä herättää hänen amerikkalaisarmeinialaisen serkkunsa vierailu. Serkku, joka yhä kantaa muistoa vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhasta sydämessään. Nykyisten turkkilaisten historia on kirjoitettu uudelleen ja syytökset armenialaisiin kohdistustuneista vääryyksistä saavat vastaansa hämmennystä ja epäuskoa.

Aihe on Turkissa edelleen herkkä ja kirjan julkaisun jälkeen Elif Shafak sai syytteen turkkilaisuuden loukkaamisesta. Turkki ei ole myöskään tunnustanut kansanmurhaa. Turkin mukaan armenialaisia kuoli vuonna 1915 n. 30 000, kun taas läntisten valtioiden lähteiden mukaan uhreja oli jopa 1,5 miljoonaa.

Kirjan kanssa sattui muuten hassu välikohtaus. Olin palauttamassa kirjaa kirjastoon isossa kassissa, jonka päällimmäisenä se oli. Vastaan sattui, kuinka ollakaan laulaja Lauri Tähkä, (ei tunneta ;) jonka kohdalle sattuneista syistä pysähdyin. Hän huomasi kirjan laukussani ja sanoi "Tää on hyvä, ootko lukenut Rakkauden aikakirjan?" No, olenhan minä sen lukenut, mutta en tajunnut, että kysessä on sama kirjailija. Sekin piti fiksuna tietysti äänen sanoa. Ja se, etten niin välittänyt kassissani keikkuvasta kirjasta ja, että Rakkauden aikakirjaltakin odotin enemmän. Tähkän mukaan ymmärrän sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Tosin kahdenkymmenen vuoden kuluttua en todennäköisesti muista edes lukeneeni koko kirjaa.

Elif Shafak 2006: Kirottu istanbul (suom. 2012)

1 kommentti:

  1. Olipa hauska tarina tuo Tähkän kohtaaminen!

    Neiti Niilokin haikailee Istanbuliin, ehkä mennään joskus yhdessä? Itse en ole lukenut Shafakia, mutta näyttääpä tuolla Lukulistan puolella olevan omassa listassani kirjailijalta Kunnia. Ehkä siitä sitten lisää kun saan kirjan käsiini.

    VastaaPoista