30.6.2013

Charlaine Harris: Verta sakeampaa

Sookie Stackhouse-maratooni sen kun jatkuu. Viidennessä osassa jahdataan Bon Tempsin alueen muodonmuuttajia. Osansa jahdista saa myös Sookie, joka kuitenkin pelastuu erikoisen kykynsä ansiosta. Sookien veli Jasonia, joka on edellisen osan jäljiltä ihmispuuma, epäillään muodonmuuttajien murhaajaksi. Sookie päättää puhdistaa veljensä maineen selvittämällä oikean syyllisen. 
Harrisilla on kirjoissaan yleensä useampi juonikuvio meneillään. Tällä kertaa se liittyy Sookien työskentelemään baariin Merlottesiin, jonne saadaan väliaikaisesti uusi baarimikko. Uusi työntekijä on lainassa Ericiltä, jolta Sookie näyttää säännöllisin väliajoin tarvitsevan erinäisiä palveluksi. Eric ei ole saanut takaisin muistiaan, mitä tulee Sookien luona vietettyyn aikaan ja tämä tuntuu vaivaavaan mahtavaa vampyyriä melkoisesti. Lisäksi Sookien ystävä Tara tapailee epäilyttävää vampyyriä, Sookie kutsutaan ihmissusien johtajan valintatilaisuuteen, Sookien läheistä ystävää ammutaan ja hän tapaa uuden mielenkiintoisen miehen. Sookie pääsee harvemmin hengähtämään ja sama koskee lukijaa.

Sookie on taas topakka, kylmäpäinen ja ihailevien miesten (vampyyrien) ympäröimä. Meno jatkuu samaan malliin kuin aikaisemminkin. Harris pitää vielä otteessaan.

Charlaine Harris 2005: Verta sakeampaa (Dead as a doornail)

Charlaine Harris: Veren imussa

Rouva Blanka on lukenut, mutta lomaillut blogin suhteen. Viimeisimmässäni kehuskelin lukeneeni Sookie Stackhousea englanniksi ja lupailin samalla postailla neidin hurjista kuvioista lisää. Sarjan neljättä osaa en löytänyt alkuperäiskielellä, joten malttamattomuudessani lainasin suomennetun version. Jotenkin jakomielinen olo näistä eri kielellä kerrotuista versioista tulee. Vielä kun joukkoon sekoittuu kuva televisiosarjan Sookiesta, ei neidin karakteeristä saa enää kunnolla kiinni. Kirjojen kiistaton päähenkilö Sookie Stackhouse kuitenkin on. Muut hahmot eivät saa lähellekään samanlaista osaa tarinoissa kuin True Blood-sarjassa. TV:ssä sivuhenkilöiden eteen on nähty vaivaa, kun taas kirjoissa he ovat mukana toiminnan vuoksi. Välillä kirjoissa tulee eteen juonen kannalta täysin epäolennaisia tyyppejä, jotka olisi mielestäni kannattanut suosiolla jättää pois lukijaa sekoittamasta.

Neljäs osa seuraa vielä pitkälti sarjan neljättä osaa (tai pikemminkin toisin päin). Valtaa himoitsevat noidat pyyhkivät Lousianan vampyyrisheriffi Ericiltä muistin ja tämä joutuu Sookien huostaan. Muistinsa menettänyt Eric on nyt hellä ja huomaavainen normaalin etäisen ja itsekkään itsensä sijaan. Sookien ja Ericin välille syntyy pitkään odotettu kuuma romanssi. Samalla Sookien veli Jason katoaa, joten tarjoilijatytöllä piisaa taas tekemistä. Uusia hahmoja sarjassa ovat upea keiju Claudine, sekä pienen muodonmuuttajayhteisön päämies Calvin, josta Sookie saa taas uuden ihailijan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on tarjolla tutulla tavalla.



Charlaine Harris 2004: Veren imussa (Dead to the world)

26.6.2013

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

Jos kirjassa on kaunis kansi. Jos kannessa on vetävät myyntipuheet. Jos kirjailija on ranskalainen. Jos hinta on euron-pari. Niin eikö se ole sitten vastustamaton kauppa, suorastaan löytö?! Vai onko sittenkään?


Katherine Pancolin kirja lähti kirpparilöytönä matkaan ja yritin päästä sen kanssa vauhtiin useitakin kertoja. Olin jo jättämässä touhun kesken, kun annoin vielä yhden mahdollisuuden. Ja nyt, nyt se on tahkottu läpi, kaikki 697 sivua. Loppua kohden tahti kieltämättä parani ja tarina pääsi vauhtiin ja sai syvyyttä. Tai tiedä nyt siitä syvyydestä, mutta Krokotiilin keltaiset silmät kertoo siis kahdesta siskoksesta ja kahdesta elämän kokoisesta kriisistä. Toinen sisarista on kaunis ja menestynyt ja toinen hieman pölyisempi tapaus, mutta senhän tietää miten siinä käy..

Mitä muuta tarinaan mahtuu? Periranskalaista avioliittodraamaa, lasten kasvatusta, uusia urahaasteita, satumaisia kohtaamisia, vauvaunelmia, sukupuolirooleja, Pariisia, lähiöelämää, eksiä ja uusia suhteita.. Ja tarinahan jatkuu, sillä teokselle on julkaistu jatko-osa Kilpikonnien hidas valssi ja vielä kolmas osa Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. Komeat kannet niissäkin! Taidan kuitenkin odotella sitä euron tarjouslaaria..

Seuraavaksi toivottavasti jotakin mitä ei tee mieli jättää kesken!

Katherine Pancol 2006: Krokotiilin keltaiset silmät (Le yeux jaunes des crocodiles).

18.6.2013

Kolme kertomusta, kolme kuukautta

Onpas täällä ollut hiljaista! Kirjaniilon blogihiljaisuus johtuu ainakin siitä, että yöpöydällä on liian monta kirjaa. Viimeisen päivityksen jälkeen olen avannut viisi kirjaa enkä oikein päässyt niissä eteenpäin. Taitaa mennä vaihtoon kaikki, paitsi se yksi, jonka kanssa vielä odotellaan Rouva Blankaa...


Alotin jo huhtikuussa Eino Leinon kolme eläintarinaa. Kirja lähti mukaan matkalle, sillä novellit ovat ihan omiaan matkalukemistoksi ja Mesikämmen-novellin luinkin reissussa. Vaikka kokonaisuuden kanssa jahkailinkin kolme kuukautta, voin vain suositella näitä monimerkityksellisiä, runollisia ja omaperäisiä tarinoita. 

Kokoelmassa kiehtoo erityisesti se, että näiden eläintarinoiden on sanottu kertovan Eino Leinon ihmissuhteista. Ja tyylikkäästi eläimet onkin laitettu kokemaan niitä syviä tuntoja, joita Leino tai kuka tahansa joutuu päässään mylläämään. On karhu joka sopeutuu lemmikiksi, mutta haikailee omille teilleen. On prinsessa joka rakastuu ahveneksi muuttuneeseen prinssiin ja on koira, joka tuntee ihmisen paremmin kuin ihminen itse. Lumoavaa! Sanomattakin selvää, että kokoelmasta saa sitä enemmän irti mitä enemmän tuntee Leinon suhdekiemuroita ja elämänvaiheita. Mutta nämä toimivat myös eläinsatuina.

SKS:n julkaisema Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita -julkaisusarja harvoin pettää. Sarjassa on kuutisenkymmentä teosta ja näköjään SKS:n nettikaupassa on parhaillaan kesäale! 

Eino Leino: Mesikämmen (1914), Musti (1916), Ahven ja kultakalat (1918).