8.5.2013

Seita Parkkola: Usva


Seita Parkkola oli yksi Hesarin esiin nostamista uuden suomalaisen maagisen realismin merkittävistä nimistä. Neiti Niilo vinkkasi Rouva Blankalle muutamia nimiä ja aika moneen olen jo tutustunutkin (mm. Emmi Itäranta ja Jenny Kangasvuo). Parkkola jatkaa edellä mainittujen tapaan vahvalla persoonallisella otteellaan ja mielenkiintoisella tarinallaan ko. genren juhlaa. Blanka on aivan täpinöissään nähdessään suomalaisen kirjallisuuden tyylikirjon laajenevan ja esikoiskirjailijoiden kustannusten määrän nousevan. En ole kovinkaan selvillä tämän vuoden tilanteesta, mutta ainakin pari viime vuotta on ollut ahkeralle suomalaisen kirjallisuuden lukijalle mahtavaa aikaa. Tosin juuri lukemani Usva on julkaistu jo nelisen vuotta sitten, joten todennäköisesti maagisen realismin saralla on tapahtunut jo pidemmän aikaa. No, sitä tullaan vähän jälkijunassa, vähän niinkuin tuo Niilonen lempikirjailijoidensa uutuuksiensa kanssa!

Parkkola ei kuitenkaan ole mikään uusi tekijä mitä kirjoittamiseen tulee. Hänen seitsemäs romaaninsa kertoo Usvasta, joka on kolmetoista. Mikä hankala ikä jossain siellä lapsuuden ja aikuistumisen hahmottomassa välimaastossa. Entinen paras ystävä on nykyään pahin kiusaaja ja Usva on venähtänyt pituutta niin, että häntä kutsutaan pilvenpiirtäjäksi. Kirjan teemoja ovat erilaisuus ja kiusaaminen, mutta niitä ei ole mitenekään alleviivattu, vaan ne ovat luontevasti tarinan merkittäviä osasia. Samaan taloon Usvan kanssa muuttaa ärsyttävä pikkupahis Kodak, joka valloittaa Usvan omanaan pitämän ullakon. Pakoillessaan kiusaajiaan Usva kohtaa Tavaratalossa pojan, joka pyytää Usvaa etsimään Parantajan. Kodak lyöttäytyy yhteen Usvan kanssa, mutta kummallisen parin etsiessä yhdessä parantajaa, alkaa kiusaaminen saada sairaalloisia piirteitä.

Tekstistä nousevat todella vahvasti esiin erilaiset värit. Kokonaisukuva on tumma, liila ja synkkä. Tavaratalo, joka on yksi keskeisistä tapahtumapaikoista on hillittömän värikäs ja epätodellinen paikka. Lopussa tummuuteen soljuu vaaleaa päivänpaistetta. Tarina leijuu jännittävällä tavalla toden ja epätoden välimaastossa. Usvan koti ja kaupunki ovat tavallaan samanlaisia kuin todellisessakin maailmassa, mutta samaan aikaan kuitenkin erilainen. Ikään kuin aika olisi eri tai sitten kaikki tapahtuu hiukan vinksahtaneessa rinnakkaistodellisuudessa.

Kirja on selvästi suunnattu nuorille, mutta se toimii mielestäni hyvin ikää katsomatta. Suosittelisin tätä niin aikuisille kuin alakoululaisillekin ja juuri tämä ns. kohdeyleisön laajuus onkin yksi tarinan vahvuuksista. Itse innostuin sen verran, että ajattelin tutustua Parkkolan tuotantoon lähemmin.

Parkkola on muuten ollut Finlandia-junior palkintoehdokas vuosina 2002 ja 2006 sekä palkittu Ranskassa parhaasta nuortenromaanista vuonna 2011. Kyseessä oli Suomessa jo vuonna 2006  julkaistu Viima, ranskaksi Une derniére chance.

Seita Parkkola 2009: Usva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti