23.5.2013

Haruki Murakami: 1Q84

Olen jo ennakkoon hehkuttanut vuoden huiminta lukukokemusta ja yhden suosikkikirjailijani "uutuuskirjaa". Eikä Haruki Murakami totisesti pettänyt tälläkään kertaa, olen lumoutunut. Vuosina 2009 ja 2010 julkaistu 1Q84 tarttui mukaan Amerikan reissulta. Paljon järkeähän siinä ei ollut, raahata nyt 1200-sivuinen pokkari rapakon ylitse kotiin. Mutta kannatti!


Kyseessä on kolmiosainen kirja, jonka ykkös- ja kakkososa julkaistiin ensin ja kolmas sitten perässä. Itse olen tyytyväinen, että sain kaikki kolme osaa kerralla, loppuratkaisun odottelu olisi ollut puhdasta piinaa. Kirjan päähenkilöt Aomame ja Tengo ovat kolmekymppisiä japanilaisia, joiden elämä on kietoutunut yhteen jo alakoulussa. Silloin tapahtui, yhden pienen hetken aikana, jotain maagista ja kirjan juoni paneutuu sen hetken uudelleentavoittamiseen ja selvittämiseen. Päähenkilöt ovat ajautuneet elämässä toisistaan eroon, mutta tekevät tietoisesti (tai toisen tietoisuuden pakottamina..) ratkaisuja ja valintoja, jotka ajavat heidät jälleen yhteen.

Murakamille tyypillisesti tarinassa mennään todellisuuden toiselle puolelle, tällä kertaa maailmaan, jossa on kaksi kuuta. Kahden kuun maailmassa, eli vuoden 1984 rinnakkaistodellisuudessa, vuodessa 1Q84 on myös hieman uudenlainen marssijärjestys. Tarinassa mennään myös syvemmälle uskonnollisen yhteisön reviirille, paljon käytetty aihe nykykirjallisuudessa, mutta aina yhtä kiehtova. Näin massiivisessa kokonaisuudessa aiheita on vielä vaikka kuinka paljon lisää ja niiden kaikkien tarpeellisuudestakin voidaan olla montaa mieltä.

Kirjan rakenne on erityisen onnistunut, jopa hieman trillerimäinen. Lukija tietää toisinaan vähän enemmän kuin Tengo ja Aomame, ja efekti pakottaa etenemään kirjassa vauhdilla. Kirjan nimi viittaa tietysti George Orwellin klassikkoteokseen ja jää jokaisen itse tulkittavaksi millainen dystopia tuo kahden kuun maailma onkaan ja voiko sitä verrata Orwellin Isoveli valvoo -todellisuuteen.  

Summa summarum: Kiehtova, koukuttava, hämmentävä, hieno ja harvinainen kirja ja mieletöntä tarinankerrontaa. Haluaisin lukea tälläista kirjallisuutta paljon enemmän, mutten löydä, tiedä enkä tunne tekijöitä!

Haruki Murakami 2009-2010: 1Q84

Hehkutus on hyvä päättää haasteeseen. Kirjaniilo haastaa Rouva Blankan osallistumaan Hesarin kirjallisuusäänestykseen, eli nimeämään 2000-luvun parhaan kotimaisen romaanin. Äänestys päättyy 29.5. Onko vaikea vai helppo tehtävä? Mahdoton vai mahdollinen?

1 kommentti:

  1. O-ou tämäkin äänestys jo päättyi. Täytyy sanoa, ettäihan hirveesti en o 2000-luvulla kotimaista lukenut. Ainakaan sellaista mikä olisi jäänyt mieleen. Toisaalta Rouv Blankalla on mahdottoman huono muisti. Tsekkasin nuo kriitikkojen listaamat kirjat, joista muutaman olin lukenut, mutta niissä ei ollut sellaisia, joita itse olisin äänestänyt. Varmaan mahtavia kirjoja jäänyt myös lukematta...Okei, mut jotain pitäis nimetä, ja vahvasti mieleen jäi Katja Ketun Kätilö, jota tässäkin blogissa on molempien kirjoittajien puolesta hehkutettu. Toinen jonka voisin nimetä on Helena Wariksen Pohjnkontu-trilogia kokonaisuudessaan.

    Entä Neiti Niilo? Sulla on varmasti jotain sanottavaa omsita valinnoista!!

    VastaaPoista