29.4.2013

Mats-Eric Nilsson: Aitoa Ruokaa - Väärentämättömän ruoan opas


Haloo kuluttajille tarjotun ruoan laadusta nousi Suomessa jo pari vuotta sitten. Tämän innoittamana nettiin on ilmestynyt myös lukuisia terveellisesta ruoasta ja elämäntavoista kirjoittavaa bloggaajaa. Itse seuraan mm. Kemikaalicoctail- nimistä sellaista, jonka mukaan Nilsson on aika kova jätkä.

Itse luin Nilssonin toisen ruokaa käsittelevän kirjan Aitoa ruokaa vasta äskettäin. Nilsson julkaisi ensin elintarviketeollisuutta arvostelevan teoksena Petos lautasella vuonna 2007. Tämä olisi ollut viisasta lukea ensin, sillä Aitoa ruokaa on lopulta pelkkä pitkä (250 sivua) luettelo eri ruoka-aineista ja niissä mahdollisesti käytetyistä lisäaineista ja niiden valmistustavasta. Toki kaikki tämä on kiinnostavaa, mutta samalla varsin uuvuttavaa. 

Kirjaa jaksaa lukea pienissä pätkissä silloin tällön ja lopulta on täyteen ahdettu siitä tiedosta, että kaupasta saatava ruoka on pelkkien kemikaalien täyttämää moskaa. Syö siinä sitten terveellisesti. Tiedoksi siis sinullekin, että maapähkinät ovat täynnä kemikaaleja, niinkuin viinirypäleet ja bananit ja oikeastaan lähes kaikki muukin, mikä ei ole  luomua.. Hitsin lähiSiwa kun luovuit luomubanaaneista, nyt jää banskutkin ostamatta!

Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka ovat pikkutarkkuuteen asti kiinnostuneita ruosta ja sen alkuperästä. Muuten maalaisjärjellä pärjää ruokaostoksillakin. Sanomattakin on selvää, ettei tavara ole tuoretta mikäli sen säilyvyys on pari vuotta. Itse tehtynä ruoka maistuu siltä miltä kuuluukin, eikä sitä ole jatkettu vedellä tai muulla täyteaineella.


Mats-Eric Nilsson 2009: Aitoa ruokaa (Äkta vära)

28.4.2013

Sinisalon vaellustarinoita

Kirjaniilo tarttui jo toistamiseen Johanna Sinisalon vaellustarinoihin. Vuonna 2008 julkaisu Linnunaivot vie lukijan Uuden-Seelannin ja Australian vaellusmaisemiin ja viime vuonna julkaisu Salattuja voimia kulkee tavallaan samoja polkuja. Edellinen tosin on puhtaammin fiktiivinen ja jälkimmäinen puolestaan tarjoaa fiktiivisten tarinoiden ohella varteenotettavaa vaellusfaktaa ja -vinkkiä maailman eri kolkista.


Sinisalo on siis vaeltaja ja patikointi on melkoinen extreme-harrastus, vai miltä muulta kuullostaa 3000 kilometrin vaellus.. Vähän lyhyempi reissu, esim. 600 kilometriä vie sekin ajallisesti arviolta neljä viikkoa. Ei siis ihan perusniilon lomaohjelma! 

Sinisalon vaellustarinat ovat hämmästyttävän kiehtovia, en epäröinyt hetkeäkään uusimman teoksen kohdalla, se lähti kirjastosta heti mukaan. Kirjaniilo ei tosin haaveile 600 kilometrin vuoristovaelluksista, mutta lyhyemmistä patikoinneista kyllä, oikeassa seurassa voisi olla mitä mahtavin harrastus. Voisin kuvitella, että Rouva Blanka jakaa ajatuksen?


Salattuja voimia on kokoelma lyhyempiä patikointiin liittyviä novelleja, Sinisalon omakohtaisia, tarinanmuotoon laitettuja vaelluskokemuksia ja faktaa vaellusolosuhteista eri puolella maailmaa. Kirjan loppuun on koottu kattava vinkkiosuus patikointia suunnittelevalle. Kokonaisuus on vakuuttava ja vaikuttava ja kirjassa tuntuu vahvasti Sinisalon rooli scifikirjailijana.

Johanna Sinisalo 2012: Salattuja voimia. Opas valoisille ja pimeille poluille.

14.4.2013

Wolfram Eilenberger: Minun suomalainen vaimoni

Minun suomalainen vaimoni kertoo hyväntahtoisella ja humoristisella otteella Suomesta ja suomalaisten kummallisuuksista. Tarina kulkee kohti kertojan ja hänen suomalaisen tyttöystävänsä  Pian häitä. Nykyhetkessä ollaan suomessa mökillä, mutta samalla Wolfram (suomalaisittain Rami) kertoo sujuvasti kohtaamisestaan Pian kanssa, sekä ensivisiitistään Suomeen. 
Tarina on paikoitellen ihan hauskakin. Huomiot suomalaisista ja suomalaisuudesta eivät kuitenkaan aina jaksa naurattaa. Kovin yksioikoista kansaa olemme, kun aina nostetaan esiin viinan juonti, käsittämätön kieli, puhumattomat apet ja tuhannet järvet. Hauskoja huomioita kirjassa ovet ne itsestään selvyydet, joita ei  ole itse tullut ajatelleeksi. Kuten pitkän ja koukeroisen metsätien takaa yhtäkkiä eteen humpsahtva punainen tupa. Näinhän se on, suomalainen haluaa olla mökillään rauhassa. Taikka kesäisen Suomen todellisuus..lämmin kesäilta, sininen järvi, laituri, kukkien tuoksu..ja tuhannet inisevät hyttyset. Miksei kukaan puhu talvella hyttysistä, haaveillessamme lämpimistä kesistä?
Wolframin mukaan muuten jokainen suomalainen nainen käyttää Marimekkoa (varsinkin unikko-kuosia) ja jokaisen suomalaisen kodista löytyy Iittalan astioita. No, ei hän varsinaisesti väärässä ole. Wolfram unohtaa tosin maininta, että meiltä jokaiselta löytyy myös Aalto-maljakko ja Fiskarsin sakset. Myydäänkö kaupassa muuten edes muunlaisia saksia? Kummallinen saksimonopoli..

Imarteleevaahan se on että saksalainen professorismies on niin ihastunut Suomeen ja meihin suomalaisiin, että kirjoittaa oikein kirjan. Tällaista pönkittämistä ainakin Suomen media tuntuu tarvitsevan. Hulluimpia esimerkkejä vastaavasta ovat mm. keltaisen lehdistön esittelemät kansainväliset avioiliitot otsikolla "Hekin valitsivat suomalaiset." Hei, ja Paris Hiltonkin seurustelee jonkun melkein suomalaisen kanssa, wuhuu, hyvä me!Taisin tosin itsekin valita tämän kirjan,koska olin kiinnostunut siitä mitä saksalainen professorismies meikäläisistä ajattelee!
Kun suomalaisia hulluuksia on tarpeeksi päivitelty ja tietysti ihailtu pääsee Wolfram morsiamensa kanssa alttarille asti ja herää tietysti aamulla pää kohmelossa, niinkuin suomalaiseen tapaan kuuluu.

Wolfram Eilenberger 2010: Minun suomalainen vaimoni (Finnen von sinnen. Von einem,der auszog, eine finnische Frau zu heraiten)

10.4.2013

J.K. Rowling: Paikka vapaana

Kirjaniilo tuntee olevansa aggressiivisen mainonnan uhri. J.K. Rowlingin ensimmäinen aikuistenkirja aiheutti syksyllä jonkinlaista kohua ja sitä myös markkinoitiin suureleisesti. Näkyvyys tehosi ainakin Kirjaniiloon ja olin varsin iloinen kaapatessani kirjan kirjaston uutuushyllystä matkaani.

Teoksen nimi viittaa pikkupaikkakunnan kunnanvaltuustossa vapautuneeseen paikkaan. Vapaa paikka ja sitä edeltänyt kuolemantapaus ovat omiaan sekoittamaan pikkukaupungin arjen ja ihmissuhteet. Varsin lupaava kehystarina! Vielä kun mukaan sotkee rakkaussuhteet, perhesuhteet, poliittiset suhteet ja yhteiskunnalliset kysymykset niin soppa on valmis. Ihan herkullinenkin soppa voisi noista aineksista syntyä. Mutta ei!

Paikka vapaana painii sarjassa tiiliskivet, sivuja on kaikki 543. Pituutta kertyy lähinnä siitä, että tarinaan juoksutetaan paikkakunnan kaikki höyrypäät; opettajat, lääkärit, narkkarit, teinit, valtuutetut, juorukellot, sosiaalitantat ja kotiäidit. Yhden henkilön kuolema käynnistää ison koneiston, johon lähes kaikki kaupungin asukkaat joutuvat tavalla tai toisella osallistumaan. Tarinaa siis riittää, mutta jotakin jää puuttumaan.

Jäin erityisesti kaipaamaan teokselta syvyyttä. Ja jotain uutta, jotakin oivallusta, sanomaa tai edes ihan vaan sanottavaa. Tarina on sinänsä ihan kiva ja suht mukava lukea, mutta se ei anna lukijalle juuri mitään tai ainakaan tarpeeksi. Paras yllätys oli edelliseltä lukijalta jäänyt kirjanmerkki, toivottavasti seuraavakin lukija ilahtuu ristikasista.

J.K. Rowling 2012: Paikka vapaana (The Casual Vacancy)

7.4.2013

Canada: Melkoinen stoori!

Ostin Richard Fordin Canada -teoksen Pariisista, jokaisen kirjaniilon pyhiinvaelluskohteesta Shakespeare and Companysta. Kymmenen vuotta takaperin sieltä sai muuten kirjoihinsa kaupan oman leiman, mutta ei enää. Kymmenen vuotta takaperin hyllyjen välissä oli myös sänky (myyjille, omistajalle vai kirjailijavieraille?), sekin oli nyt poissa. Leimoista viis, kirjakauppa on varsin ihana ja auki keskiyöhön, luksusta!

Ostoperusteita ei ollut muita, kuin kirjan neljältä ensimmäiseltä sivulta löytyneet kehusanat, eli "Praise for Canada and Richard Ford". Markkinointi toimii! Fordin teos Independence Day on muuten ensimmäinen romaani, mikä on voittanut journalismille myönnettävän Pulitzerin. Tämäkin tieto löytyi heti kannesta ja tarviiko sitä aina perusteita niin paljoa ollakaan?


Kirjan kertoja on amerikkalainen Dell, joka kertoo lapsuuden tarinansa. Lapsuus on melko tavallinen, kunnes Dellin vanhemmat ryöstävät pankin, jäävät teosta kiinni ja Dell ja hänen kaksoissisarensa Berner jäävät heitteille. Dell päätyy Kanadaan, jossa joutuu nuoruusvuosikseen erikoisten ihmisten ja erikoisten tekojen pariin. Sisarelle ei käy ainakaan paremmin.

Tarina on siis lyhykäisyydessään siinä, mutta syvenee kirjan sivuilla melkoiseksi stooriksi! Canada on yhden miehen tarina, mutta samalla kertomus yhdestä aikakaudesta, pikkukaupunkien elämästä, amerikkalaisuudesta, kanadalaisuudesta.. Valittu näkökulma, eli pankkiryöstäjien lapsen kokemus, on harvinaisen toimiva ja kirja tarjoaa yhden miehen kokemukselle upean historiallisen kehyksen tarkastellessaan perheen tarinaa aina kertojan isovanhemmista Dellin aikuisikään saakka.

Teoksen kerronnassa säilyy melkein dekkarimainen jännitys, kun Dellin kohtalo avautuu luku luvulta. Kirjassa on kuvattu erityisen hienosti myös se, millainen ihminen kertojasta kokemuksiensa kautta tulee. Hieno kirja, kerta kaikkiaan.

Richard Ford 2012: Canada

2.4.2013

Markku Rönkkö: Metsänpoika

Metsänpoika löytää metsänvartijaisänsä avoohakkuun jäljiltä honkaan ristiinnaulittuna. Poika ei ole koskaan ollut yhteiskunnassa, eikä nähnyt muita ihmisiä kuin isänsä ja välittäjän. Viivi Pumpasen  tytär on pääministerinä ja isä haaveilee vuosikymmenten takaisessa päiväkirjassaan Chisusta ja hänen luomistaan.

Metsänpoika kertoo erämaassa mystisen ja puhtaan luonnon keskellä kasvaneesta pojasta, joka matkaa kohti yhteiskuntaa ja ihmisten maailmaa jossain muutaman vuosikymmenen päässä olevassa tulevaisuudessa. Tuleva yhteiskunta on kuin pahin kauhukuva olisi toteutunut. Ihmiset tekevät pakkotyötä, kaikki on valjastettu jonkin kasvottoman, mutta tehokkuutta vaativan käsiin.


Kirjassa kulkee rinnakkain metsänvartijan tarina menneisyydestä, sekä pojan matka kohti yhteiskuntaa. Kirja pisti miettimään ihmisen luoman maailman hulluutta ja katkennutta sidettä luontoon, jonka osa meistä jokainen kuitenkin on. Tämä oli vaikuttava. Oikeastaan alkuvuoden paras!

Markku Rönkkö 2012: Metsänpoika

Tuija Lehtinen: Tuhansien aamujen talo


Tuija Lehtinen tunnetaan kevyistä rakkausromaaneistaan. Lehtiseen tutuistuin jo nuorena mm. Mirkka- kirjojen myötä. Aikuisille suunnatut tekstit toimivat mielestäni yhtä hyvin.  Tuhansien aamujen talossa kiinnostavaa ei lopulta ollut se löysikö joku rakkautta vai ei, vaan kahden erilaisen naisen kokemukset armeijassa. Lehtinen on mitä ilmeisemmin tehnyt tiukkaa tutkimustyötä armeijan arjesta, eikä se Ruukkiin tahtovalla liene helppoa. Tämäkin kirja oli muiden Lehtisten tapaa kiva ja helppo yhden illan pläjäys ja hermoloma kaikelta vakavammalta.

 Kuvassa näkyy muuten Helena Wariksen alkuvuodesta julkaistu Pohjankontu trilogian kolmas ja viimeinen osa. Siellä se odottelee hyllyssä ja minä pitkitän jännitystä...

Tuija lehtinen 2012: Tuhansien aamujen talo

Truman Capote: Kesän taittuessa

Taannoisella kirjastoreissulla otin mukaani kaiken Capoten mitä hyllystä löysin. Ja vähänhän sieltä löytyi kohdasta CAP, suomennettuja teoksia on vaivaiset neljä ja hyllystä puuttui niistä yksi. Se pitää saada yöpöydälle pian, sillä käynnissä on pienimuotoinen Truman Capote -hullaannus.

Kesän taittuessa on monella tapaa kiehtova teos. Sen käsikirjoitus löytyi vuonna 2004, eli 56 vuotta Capoten esikoisromaanin julkaisun jälkeen. Ruutuvihoista löytyneen käsikirjoituksen perusteella Kesän taittuessa oli kuitenkin se todellinen esikoisromaani. Miksi se on jäänyt julkaisematta jäänee ikuiseksi arvoitukseksi..


Kirjassa on paljon samaa tunnelmaa kuin Aamiainen Tiffanylla -teoksessa. Myös Kesän taittuessa on kevyt kantaa ja sen tarinakin on kevyt kesätunnelmointi. Vai onko sittenkään? Teos kertoo yläluokkaisen perheen nuoresta tyttärestä, joka jää kesäksi yksin New Yorkiin. Tai ei oikeastaan yksin, sillä seurana on duunariperheen vesa, salassa pidetty poikaystävä. Seuraansa tarjoaa myös toinen nuori mies, tämä puolestaan rikkaan suvun huoleton jälkeläinen. Kaupungissa on unohtumaton helleaalto ja tarina seuraa, miten nuorten suhde kehittyy.

Tykkäsin tästäkin Capotesta ja laitan lukulistalle sekä esikoisteoksen Ruohojen harppu että suomentamattoman teoksen Other voices, other rooms. Hullaannus!

Truman Capote 2005: Kesän taittuessa (Summer crossing)