25.3.2013

Truman Capote etuilee!

Niinhän siinä kävi, että hartaasti valikoitu, kauan googlailtu Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla tuli hotkaistuksi melkein kertaheitolla. Sivujakaan ei tosin ole kuin runsaat sata, mutta kyllä hotkimisen syy löytyy ennen kaikkea kirjan kerrontatyylistä. Luin muutama vuosi sitten Capotelta Kylmäverisesti -teoksen ja mielikuvani oli nimenomaan koukuttava ja hieno kerrontatapa.

Aamiainen Tiffanylla on useimmille ehkä tutumpi elokuvana? Itse en kyllä muista elokuvaa nähneeni, pitänee hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä.. Tarina kertoo nuoresta, huikentelevasta naisesta, joka saa yläkerrassaan asuvan miehen pään sekaisin. Mies, eli tarinan kertoja, palaa ajassa taaksepäin ja kertoo miten tutustui Hollyyn ja millaiseksi heidän ystävyytensä kehittyi. Erityislaatuisen tarinasta tekee sen kerrontatyyli, siinä on jotakin taianomaista: hyppysellinen ironiaa, paljon kepeyttä, vangitsevuutta ja vahvaa ajankuvaa. Pidin paljonkin.


Suomennoksessa on mukana myös kolme novellia, luin läpi ja pidin niistäkin. Ja aloitin heti perään lukemaan lisää Capotea, siitä lisää kenties vielä kuluvan viikon aikana.. Ja miten niin Truman Capote etuilee? No siten niin, että ensin piti vuorossa olla D.H. Lawrencen Rakastuneita naisia, mutta Capote-kuume vei voiton!

Truman Capote 1958: Aamiainen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany´s)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti