17.2.2013

Yann Martel: Piin elämä

Edellisessä postauksessani jo hieman hehkutin tulevaa, eli matkakirjaksi valitsemaani Piin elämää. Oma matkani suuntautui Pariisiin, Piin matka hieman pidemmälle, eli Intiasta Meksikon kautta Kanadaan. Kirja ei kuitenkaan ole matkakirja, koska Pii tekee matkaa lähinnä haaksirikkoutuneena pelastusveneellä. Olisiko se sitten pikemminkin seikkailukirja? Seikkalua ja selviytymistarinaa ainakin on luvassa, kun poika ja tiikeri ajelehtivat seitsemän kuukautta merellä.


Pidin erityisesti siitä, miten kirja pohjustaa Piin rohkeutta ja selviytymistä merellä. Piin elämä kertoo tarinan koko kaaren, lapsuusvuosista vanhuuteen ja kehystarina todella tukee sitä, miten ja millä keinoilla Pii selvisi äärimmäisistä olosuhteista hengissä ja järjissään. Yritän kai sanoa, että Piin tarina on uskottava, sen lisäksi että se on kiehtova, jännittävä ja mukaansatempaava.

Minulla oli teoksesta se ennakkokäsitys, että haaksirikkoutuneena Pii tekee filosofisia oivalluksia, pysyy hengissä meditoimalla ja muuta hienoa henkistä huttua. Oikeasti aika merellä on raadollista, jokapäiväistä selviytymiskamppailua. Kenties osa selviytymiskeinoista tulee nuoruusvuosien pohdintojen kautta, eli kirjan ensimmäisen osan tarinassa. Veikkanpa, että kirjan lukijat jakaantuvat kahteen, toiset tykkäävät meriosuudesta, toiset kirjan ensimmäisestä osasta, jossa liikutaan vielä kuivalla maalla. Joko arvaat kumpaan klaaniin Kirjaniilo kuuluu?

Sen enempää jaarittelematta, pidin kirjasta. Aion lukea Martelilta ilmestyneen Beatrice and Virgil -teoksen kunhan saan sen käsiini. Mieheltä on myös julkaistu Helsinkiin sijoittuva(?) novellikokoelma, jota täytyy ehkä käydä kirjastossa ainakin vilaisemassa.

Ja vielä omasta matkastani sen verran, että Pariisissa kirjakauppa oli joka päivä auki ilta yhteentoista. Arvostan!

Yann Martel 2001: Life of Pi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti