1.2.2013

Damaskoksen rakastavaiset

Tammikuun lukemiset jäivät vain muutamaan kirjaan, mutta kyllä kannatti. Rafik Schamin Damaskoksen rakastavaiset soitti kelloja kirjakaupan hyllyllä, eli olin jonkun kritiikin luettuani painanut kirjan mieleeni ja olihan se saatava. Eikä ainoastaan siksi, että Damaskos on lähiaikoina ollut aika kovan paineen alaisena ja itselläkin on kaupungista aika lailla rakastettavia muistoja.. Oma vierailuni kaupungissa ei kestänyt edes kokonaista päivää, mutta Schamin teoksen aikajänne kattaa vuodet 1907-1970.

Damaskoksen rakastavaiset on kirja kahdesta, toisilleen vihamielisestä suvusta. Sukukauna painaa, mutta rakkaus ei katso sukunimeä. Kuulostaako tutulta? Kirjan takakansikin viittaa Romeoon ja Juliaan, mutta Schamin rakastavaiset ovat Farid ja Rana, joiden tarina ei lopu ihan yhtä nopeasti kuin Italian serkkujen.

Vähän huiputukseltahan se tuntuu, mutta tässä teoksessa yhdistyy hyöty ja hupi. Kirja on hyvä jollei erinomainen, sen tarina pitää hyppysissään ja sen rakenne on erityisen onnistunut. Teoksen rakkaustarina on kaunis ja koskettava ja on aivan mahtavaa, että ikään kuin kaupan päälle saa sukeltaa Syyrian kulttuuriin, tapoihin, uskontojen pelikenttään, maisemiin, tuoksuihin ja todellisuuteen. Maailma on kyllä mieletön paikka, kaikista eroista huolimatta perusasiat ovat kaikilla ja kaikkialla samat: rakkaus, viha, kateus, kauna, ilo, intohimo, kaipaus.. Jokainen sukupolvi ja jokainen perhe ovat erilaiset mutta kuitenkin niin samalaiset.. Todella nautin näistä 900 sivusta enkä ole ollenkaan pahoillani, että viivyin lähes kolme viikkoa Faridin ja Ranan seurassa.

Kirjailija on Saksassa asuva syyrialainen kirjailija. 

Rafik Schami 2004 (suom. 2009): Damaskoksen rakastavaiset


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti