9.1.2013

Olihan se jäätävä!

Hihkuin tuoreinta Finlandia-palkintoa työpaikan avokonttorissa ääneen ihan vain siksi, että Ulla-Lena Lundberg ansaitsee päästä suuren yleisön tietoisuuteen.

Ei siis tarvitse lukea rivien välistä, että pidän Lundbergin teoksista valtavasti. Ja uusimmasta F-voittajasta myös, ehdottomasti kyllä! Otin kirjastosta neljän päivän pikalainan, eli vauhdilla piti lukea, mutta ainakaan kirjan sujuvuus ei ollut lukemisen tiellä. Vaikka puolessavälissä jo pysähdyinkin miettimään, että mitäköhän kirjan loppu tarjoilee ja mihin teosnimi oikeastaan viittaa.. sitten aloinkin olla jo peloissani. Mutta ei siitä sen enempää, koska hyvää tarinaa ei sovi spoilata.

Tutustuin Lundbergin tuotantoon kymmenisen vuotta sitten vähän pakon kautta, mutta jäin kerrasta nalkkiin. Ahvenanmaalaisista talonpojista kertovat kirjat Leo, Suureen maailmaan ja Mitä sydän halajaa piti ahmia kerralla. Ja kyllä, Jäässä tulee vastaan tuttuja hahmoja aikaisempien romaanien sivuilta. Rohkenen myös toivoa, että Jään tarina saa vielä jatkoa.

Sen enempää jaarittelematta totean, että hieno kirja hienoista ihmisistä. Taitavasti rakennettu juoni ja kokonaisuutena monella tapaa koskettava kirja, joka todellakin jättää vielä kaipauksen tulevasta. Tuleehan jatkoa, tuleehan!

Lukulistalle Lundbergin Marsipaanisotilas, jossa Jään pastori Petter Kummel saa alkunsa. Hurjaa, millainen verkko näistä useista, monen vuosikymmenen aikana julkaistuista teoksista syntyykään.  

Ulla-Lena Lundberg 2012: Jää (Is)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti