18.12.2012

Itkettävän ihana Vivi-Ann Sjögren

Sain viime- tai edellisjouluna joulupukilta Vivi-Ann Sjögrenin ihanan Mustaa kahvia, keksinmuruja -kirjan. Se sisältää lyhyitä ruokamuistoja ympäri maailmaa, Sjögrenin reissuilta ja omasta keittiöstä. Olen säästellyt tuota kirjaa ja kantanut sitä mukanani busseissa ja junissa: se on ollut kevyt kantaa ja kevyt lukea. Nyt se piti kuitenkin kahlata kannesta kanteen - ihan vaan siksi, ettei talosta löytynyt toista lukematonta kirjaa! Ja ihana se on, aivan hurmaava.

Olen ollut vähän hurmaantunut Sjögrenin elämästä, enkä ainoastaan siksi, että hän on matkustanut Paljon. Halusin siis lukea lisää, joitain matkakirjoja (kuten Saharan aamut ja illat) olen jo kahlannut, mutta janosin enemmän. Otin kirjastosta matkaani omaelämäkerrallisen Elämää pitempi matka -kirjan, jonka meinasin säästellä joululomaksi. Mutta enhän malttanut olla lukematta ja onneksi niin, koska itkeä tihrustin sivulta 15 lähtien koko kirjan läpi.

Voi mikä traaginen kirja! Takalieve ei yhtään valmistellut lukijaansa siihen karuun tosiasiaan, että kirjassa käydään läpi Vivi-Ann Sjögrenin ja hänen miehensä Paco Serranon rakkaustarina, elämä ja yhteiset matkat ja jo sivulla 15 Paco kuolee! Loppu onkin sitten yhtä tuskaisaa niiskuttelua - ihan kamalan koskettava kertomus, niisk niisk niisk.

Kirjaniilon mielestä oli hauska sattuma, että Elämää pitempi matka -kirjassa viitataan Mustaa kahvia -kirjaan. Sen lyhyiden ruokamuistojen kokoaminen oli Sjögrenille tärkeä askel surusta toipumiseen. Ja nyt jälkeenpäin kun kontekstin tuntee, ymmärtää, että Paco ja yhteiset muistot ovat tarinoissa koko ajan läsnä. Niisk!   

Vivi-Ann Sjögren 1994 (suom. 1998): Mustaa kahvia, keksinmuruja (Kocken, turisten, persikorna)
Vivi-Ann Sjögren 1995 (suom. 1999): Elämää pitempi matka (Lycklig resa)

2 kommenttia:

  1. Kiva, että muutkin niiskuttelevat kirjoja lukiessaan. Rouva Blanka tosin myöntää olevansa niin mahdoton, ettei oikein uskalla traagisiin tarinoihin enää tarttuakaan. Luin kevyen naistenkirjan, joka rakentui fiktiivisen kertojan isoäidin keittokirjan ympärille. Resptit muuttuivat heti mielenkiintoisiksi, kun ne saivat tarinan ympärilleen. Oisko helppoa ja lyhyttä lukemista esim. kahvitauoille ja bussimatkoille? Kirja jota voi kantaa mukanaan ja lueskella silloin tällöin?

    VastaaPoista
  2. Melkein kaikki novellikokoelmat toimivat matka- ja käsilaukkulukemistoina. Aika ehdoton vaatimus tosin on, että novellit toimivat itsenäisinä kokonaisuuksinaan, jolloin ei haittaa vaikka bussimatkat puoleksi vuodeksi loppuisivatkin :) Novelleja tulee muuten luettua aika vähän, itse tykkään että tarinalla on kestoa ja syvyyttä, siihen harvoin novellissa päästään. Mutta paljon on meilläkin hyviä novellikertojia, kokeilepa vaikka Raija Siekkistä, Eeva Kilpeä tai olisiko Maarit Verronen scifikirjailijana sulle se osuvin?

    PS. Joulupino on nyt täydennetty!

    VastaaPoista