15.11.2012

Luonto, luonnollisempi, luonnottomin



Reidar Palmgren kirjoittaa ihmeellisen, ihanan runollista tekstiä! Tänä vuonna ilmestynyt Sudenmarja lähti kirjastosta mukaan vähän epäröiden, koska viime kosketukseni Palmgreniin ei mennyt ihan putkeen. Vuonna 2001 julkaistu Jalat edellä lojui yöpöydälläni noin vuosi sitten, enkä saanut sitä luetuksi millään. Kirja on saanut kehuja, palkintojakin, mutta itselleni se oli kuin suokävelyä - enkä päässyt eteen en taakse. Noh, kenties nyt Sudenmarjan jälkeen uskallan tarttua siihen uudella tarmolla..

Takaisin Sudenmarjaan siis! Teoksen tarina yhdistelee ja niputtaa monta erillistä kertomusta, mutta tarinan ytimessä on kaupungin puistoyksikössä työskentelevä Tuula. Tuula on vähän outolintu ja luonnonlapsi, kotonaan kasvien ja eläinten maailmassa ja vieras ihmisten keskellä. Tuulalla on erikoisia suhteita miehiin (tässä kyllä näkyy mieskirjailijan vaikutus, onpas tökerö kommentti, mutta sanotaan nyt näin kun kerran näin ajattelen) ja miesten ohella myös eläimiin..

Tarina saattaa loppua kohden mennä hieman överiksi, mutta teoksen kieli ja kuvaileva tyyli on todella hurmaava. Hieno kirja, olisin itse laittanut Finlandia-ehdokkaiden loppulistalle. Mutta mitä sekään palkinto taas mistään kertoo - kerran kymmenessä vuodessa valitaan jättipotti ja muut menee reippaasti ohi, sivuun, yli, ali..
En ole muuten ainuttakaan tämän vuoden ehdokasta lukenut! Kuinka on rouva Blankan laita?

Reidar Palmgren 2012: Sudenmarja

1 kommentti:

  1. Kuinka ollakaan, ehdin juuri postata kirjoituksen Dora, Dorasta ennen kuin luin Niilo neidin viimeisimmän. Heidi Köngäs siis hallussa, Nälkävuosi kiinnostaa, muut ovat vieraita.

    VastaaPoista