8.11.2012

Juna kulkee läpi Siperian

Tätä kirjaa on luettu pitkään ja hartaasti. Yleensä hotkaisen lukemiseni hetkessä, mutta tämän tekstin kanssa se ei onnistunut.  Vaikka eteneminen oli hidasta, en halunnut menettää sanaakaan.  Liksomilla on, kuten kirjan muissakin arvosteluissa on sanottu, loistava kyky avata Neuvostoliiton ristiriitainen, salaperäinen ja kummallisen surkuhupaisana näyttäytyvä olemus. Joistakin kielikuvista tuli sellainen olo, että niitä on mietitty ehkä liiankin kanssa. Toisaalta ehkä tarkoitus on saada lukija miettimään millaisia ovat esim. kuivat tähdet…pääasiassa maan, ihmisten, maiseman ja tunnelman kuvaus on mahtavaa.
Huomasin miten tietämätön olenkaan venäläisestä kulttuurista. Lukuisat nimet, joita kirjassa vilisi olivat täysin tuntemattomia. Mietin miksi Suomen kulttuurigenre on niin länsipainottunut, kun naapurissamme on vaikka mitä kaikkea!
Venäjän kartta olisi muuten ollut oivallinen lisä lukukokemuksen rinnalle. Kokonaisuudessaan rouva Blankalle raskas mutta antoisa lukupaketti.
Rosa Liksom 2011: Hytti nro kuusi

1 kommentti:

  1. Tämä on ollut lukulistalla pitkään, muttei ole ollut kirjastosta saatavilla. Täytynee siis laittaa varaukseen.

    Itsekin koen, että suomalaiselle kulttuurille on vahingoksi se, ettemme halua juurikaan korostaa itäisiä juuriamme vaan olemme liiaksikin kallella skandinaviaan ja länteen yleisesti. Mutta eiköhän tämäkin asia tule muuttumaan uusien sukupolvien myötä, joilla ei ole sisäsyntyisiä venäjätraumoja..

    Kirjaniilolla on muuten rouva Blankasta yksi kirjamuisto liittyen juurikin Venäjään! Rouva Blankalla oli meneillään Venäjä-fiksaatio ja luit innoissasi läpi tsaariperheen historiaa. Tästä on siis aikaa ainakin 15 vuotta, mahdatko itsekään muistaa :)

    VastaaPoista