19.11.2012

Ihana kamala Itkonen?

Kirjaniilolla on Juha Itkoseen vähän ristiriitainen suhde. Olen ilolla lukenut Myöhempien aikojen pyhiä (2003) ja Anna minun rakastaa enemmän (2005) -teokset. Pidin molemmista paljon. Itkoselta on luettuna myös Kohti (2007) ja silti jossakin takaraivossa tikittää pieni epäilys. Luulen, että tämä pieni epäilys johtuu Itkosen mummomaineesta. Mielikuva Itkosesta on sellainen suloinen ja mukava, keski-ikäisiä naisia ihastuttava ihannevävy kuva. Sopii kysyä, että voiko tuollainen kirjailijan julkinen kuva haitata lukukokemusta? No voihan se, joskus olisi parempi kun ei tietäisi kirjailijasta mitään ja voisi vaan keskittyä kirjaan ja lukemiseen..

No näistä painajaismaisista pörröpoika-mielikuvista huolimatta jatkan Itkosen tuotannon seuraamista. Uusinta en ole (vielä) lukenut, mutta sitä ennen vuorossa oli vuonna 2010 julkaistu Seitsemäntoista. Kirja jatkaa Itkosen hyvien teosten sarjaa ja nivoo jälleen yhteen erilaisia ihmiskohtaloita ja monenlaisen elämässä hiihtäjän tarinan. Teosniemen mukaan yksi päähenkilöistä on seitsemäntoista vuotias Henkka, joka ottaa ensituntumaa "aikuisten elämään". Itkosella on hieno kyky kertoa yhteiskunta ja ihmiset ja kirjallisuus(!) läpinäkyviksi, hän osaa kertoa tarinoita Suomesta. Kuulostaa pöljältä, mutta siinä on suuruuden siemen.

Kirjan toisinaan hämmentäväkin rakenne tihenee ja kasvaa loppua kohden ja tarinat joko sotkeutuvat entisestään tai saavat kaikki loogisen päätöksensä. Tämä taitaa jäädä lukijan tulkittavaksi.. Pörröpoika tai ei - Itkosen lukemista aion jatkaa.

Juha Itkonen 2010: Seitsemäntoista  

1 kommentti:

  1. Miksei mielikuva kirjailijasta vaikuttaisi lukukokemukseen, kun se tekee sitä esim. laulajienkin kohdalla. Jokin aika sitten työkaverini mainitsi ettei pidä nimeltä mainitsemaatomasta artistista, koska tämä vaihtaa miestä kuin paitaa..Kehno ulkomusiikillinen syy, muttamutta. Pitänee itsekin miettiä minkälaiset asiat vaikuttavat siihen, ettei joihinkin kirjoihin halua laisinkaan tarttua.

    VastaaPoista