16.11.2012

Finlandia-ehdokas

Heti kun luin ensimmäisen arvostelun Heidi Köngäksen uusimmasta, tiesin että se on pakko saada käsiin. Dora, Dora kertoo vuoden 1943-44 vaihteesta, jolloin Saksan silloinen varusteluministeri saapuu Suomen Lappiin tarkastamaan nikkelikaivoksen toimintaa. Paine asemäärien kasvattamiseen on suuri, vaikka Stalingradin valloitus on jo hävitty. Kirjassa on neljä kertojaa: varusteluministeri Albert Speer, tämän sihteeri Annemarie, viihdykkeeksi Saksasta mukaan otettu taikuri sekä suomalainen tulkki. Kertojien mukana edetään yhä lähemmäs jäämeren rantaa ja kuin huomaamattaan jännitys kasvaa kauhistuttavaan kliimaksiinsa asti. Kertojaäänet muotoutuvat pikkuhiljaa yhä kiinnostavammiksi ja ne paljastivat itsestään ja ihmisluonnosta jokaisessa luvussa jotain lisää. Speer pyörittelee pakkomielteisesti mielessään suhdetta Hitleriin ja muillakin samat ajatukset toistuvat niin kuin ne ihmismielessä tapaavat tehdä. Asioiden toistaminen ei suinkaan ole häiritsevää vaan kertoo siitä miten ajatuksemme kiertävät jatkuvaa kehää.
Ehdokkuus on muuten ansaittu. Dora, Dora teki vaikutuksen
Heidi Köngäs: Dora, Dora

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti