26.11.2012

Ei mikään hattara

Mikäköhän siinäkin on, että Kirjaniilo osaa valita yöpöydälleen vain ahdistavaa kotimaista kaunoa!? Kenties noissa avautuu sitten niin kiehtovia näkökulmia todellisuuteen, etten osaa pitää näppejäni erossa. Markus Nummen Karkkipäivä edustaa juurikin näitä Kirjaniilon suosikkeja, sisältäen tarkkaa yhteiskunnan epäkohtien havainnointia ja raadollistakin, realistista kerrontaa.

Karkkipäivä on ollut yöpöydälläni ennenkin, mutta olen turhautuneena vienyt sen takaisin kirjastoon. Paljastettakoon turhautumisen johtuneen siitä, etten jaksanut katsoa ensimmäistä sivua pidemmälle! En siis pidä kirjan aloituksesta ja siihen lukeminen viimeksi stoppasi. Käsittämätöntä, mutta onnekseni annoin tälle uuden mahdollisuuden. Tosin johtuen tällä kertaa siitä, että pääsen lähitulevaisuudessa näkemään kirjasta teatterisovituksen.

Karkkipäivä on kertomus Tomista. Tomi on lapsi ja hänen päänsisäinen puheensa on syy siihen, miksi tuo kirjan alku viimeksi niin ärsytti. Nyt ei edes ärsyttänyt, kuten ei mikään mukaan tässä hienossa kirjassa. Sillä hieno Karkkipäivä totisesti on. Ja ahdistavakin ihan oikeutuksella, kirjan aihe kun käsittelee lastensuojelun kysymyksiä. Tomilla ei siis mene ihan mallikkaasti, mutta urheutta hänestä löytyy ja sen kuvaaminen on riipaisevan koskettavaa. Kirja kertoo myös niistä rikkinäisistä aikuisista, joiden vuoksi Tomi ja muut lapset joutuvat lastensuojelun asiakkaiksi. Voi itku.

Olen lukenut Markus Nummelta myös vuonna 2004 ilmestyneen Kiinalainen puutarha -teoksen. Älyttömän hieno kirja!

Markus Nummi 2010: Karkkipäivä   

1 kommentti:

  1. "Kaksi erilaista lukijaa" pitää kyllä mahtavasti paikkaansa. Mut kyllä pitäs varmaan pakottaa lukemaan tuo Karkkipäivä. Ahdistavat aiheet kasvavat Rouva Blankan päässä potenssiin sata ja viimeisimmänkin kirjan (kirjoitan siitä asap), lukemisen jälkeen koin monen päivän tuskaa päähenkilöiden kohtaloista. Lukukrapulaa?

    VastaaPoista