1.11.2012

Chik lit ei ole pelkkää hömppää

Onpa ikävä kansi
Neiti Niilo mainitsi edellisessä kirjoituksessaan Jane Greenin Bookends:in yhdeksi suosikkihömppäkirjakseen. En tiedä miksi näitä kirjoja kutsutaan suomeksi hömpäksi. Hömppä-sanalla on höttöinen kaiku. Ikään kuin kevyt ja viihdyttävä kirja ei voisi olla hyvä tai edes vakavasti otettava. Pöh sanon minä ja haastan Niilo Neidin miettimään uutta ja parempaa suomennosta.
Kirja kertoo toki rakkaudesta ja sen oikean löytämisestä, mutta ennen kaikkea ystävyydestä ja kolmikymppisen sinkkunaisen elämästä kokonaisuudessaan. Chick litin päähenkilöt ovat oman kokemukseni mukaan aina sopivan epätäydellisiä, jotta lukija voi samaistua heihin. Useimmiten he taistelevat ylimääräisten kilojen kanssa eivätkä voi vastustaa herkkuja. Ja okei myönnän, tunnen heti yhteenkuuluvaisuutta. Lopulta he löytävät tietysti Iiiiihanan miehen ja saavat Rouva Blankankin haaveilemaan valkoisella ratsullaan saapuvasta prinssistä.
p.s Olen päässyt Liksomin kanssa jo yli puolenvälin, kyllä tästä luku-urakasta valmista tulee!

Jane Green 2002 : Kirjaflirttiä ( Bookends)

1 kommentti:

  1. Haaste otettu vastaan ja tätä keskustelua on käyty tietääkseni Suomessa paljonkin. Kerron heti kun keksin hyvän termin hömpän tilalle :)

    VastaaPoista