5.11.2012

Ahdistus maximus

Olipa puuduttava lukukokemus! Mietin useamman kertaa, että jätän Venla Hiidensalon Mediahuoran kesken, mutta sitkeästi tarvoin loppuun saakka. Olin alusta saakka hieman ahdistunut ja ärsyyntynyt sekä kirjan tyylistä että sisällöstä. Ahdistus jatkui viime sivuille ja oikeastaan lukemisen myötä vain kasvoi kasvamistaan.

Mediahuora kertoo free-toimittajasta, joka kirjoittaa Lehdelle lähinnä tirkistelynmakuisia roskajuttuja. Juttujen todenperäisyyden vääristyessä ja toimeksiantojen ikävöityessä myös toimittajan oma elämä menee entistä pahempaan sotkuun. Toimittaja jää median jalkoihin ja tekee mitä tahansa ostetun jutun eteen, eli teosnimen mukaan myy itsensäkin.

No mikä sitten ahdistaa ja ärsyttää? Ensinnäkin jokaisen kappaleen aloittaa facebook-viittaus, jotka huvittavaa kyllä ovat jo tyyliltään muuttuneet vanhentuneiksi. Toiseksi kirjassa mättää sen itseään toistava rakenne, tarina junnaa paikoillaan eikä etene ja jos etenee, niin etanan askelin. Sisällössä ärsyttää mediamaailman kovuuden, pahuuden ja välinpitämättömyyden vääristely. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on kenties musta huumori, mutta tietynlainen uskottavuus ei olisi pahitteeksi.

Venla Hiidensalo 2012: Mediahuora

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti