25.10.2012

Paasausta hiilihydraateista


Olen jo pidemmän ajan pyrkinyt syömään terveellisesti. Se mitä terveellinen on, alkaa pian olla pelkkä mysteeri. Ruoka on nykyajan uskonto ja aina on joku kertomassa mikä on oikein ja väärin. Lukemani perusteella väittäisin, että sellainen ruoka on hyvää, josta itselle tulee hyvä olo.
Kaipasin kuitenkin asiantuntijapohjaa omalle ruokavaliolleni ja luin Antti Heikkilän Hyvän olon keittokirjan, jossa paasataan kasvirasvojen, viljan ja perunan pahuudesta ja ylistetään eläinrasvoja. Eläinrasvathan ovat perinteisesti olleet pahoja, joten taas tässä on lukija aivan sekaisin siitä mitä saa syödä ja mitä ei. Tosin itse olen lähes kasvissyöjä enkä Heikkilän sanomisista huolimatta aio muuttaa tottumuksiani tässä asiassa.  
Kirjan kustantamon sivuilla joku ”random” lukija on kommentoinut tekstiä humoristiseksi ja kertoo samalla laihtuneensakin monen monta kiloa. Minusta Heikkilän tyyli oli itseään toistavaa, räyhäävää ja paasaavaa. Lähes kaikki loppuosan resepteistä ovat liharuokia, joten niillä ei ole minulle paljon annettavaa. Viljojen syömistä olen kuitenkin vähentänyt, mutta tein sen jo ennen Heikkilän kirjaa. Ajatus kirjoittajalla on varmasti hyvä. Hän haluaa jakaa muillekin tietoa omasta hyvästä olostaan ja uskonkin sen, että ruokavalio aiheuttaa suurimman osan länsimaalaisten ihmisten sairauksista.  Tyyli nosti kuitenkin karvat pystyyn.
Antti Heikkilä: Hyvän olon keittokirja - Opas vähähiilihydraattiseen ja ravinteikkaaseen ruokavalioon.

2 kommenttia:

  1. Itse en ole koskan Antti Heikkilää lukenut, mutta tiedän, että miehellä on monta fania. Jotenkin on vaikea saada kiinni tuosta eläinrasva-ajatuksesta, siinä ei tunnu olevan logiikkaa. Mutta tosiaan, jokaisella on oma ruokauskontonsa eikä siitä parane lähteä kiistelemään ;) Helpompaa on nykyään keskustella ihan oikeista uskonnoista!!

    VastaaPoista
  2. Itsekin vielä mietin, miksi koin Heikkilän tyylin niin räyhäävänä. Luin aikaisemmin herran pohjoisen kaivostoimintaan liittyvää postausta, joka oli aika lailla hyökkäävä. Kenties siitä jäi päälle olettamus tyylistä..äh, mene ja tiedä. Heikkilä on tosin olkut myös aikaansa edellä, ainakin näin Suomen mittakaavassa. Kirja on julkaistu 2003 ja karppausvillitys alkoi mielestäni vasta parisen vuotta sitten..

    VastaaPoista