10.10.2012

Naapuri matkalla maailmassa

Virolaisen Viivi Luikin teos Varjoteatteri tuntui heti kirjastossa omalta ja tutulta. Olen varmasti joskus lukenut kirjasta arvostelun ja tallentanut sen mieleni syövereihin. Melko hassua jopa, miten nämä kiinnostusta herättäneet kirjat vain tulevat vastaan ja sitten myös ihastuttavat. Täydellisessä maailmassa ne kiinnostavat kirjathan siis kirjaisi ylös ja hakisi käsiinsä. Epätäydellisessä maailmassa näin kuitenkin harvoin käy..

Varjoteatteri tosiaan ihastutti. Kirja on omaelämänkerrallinen kertomus Viivi Luikin reissuista maailmalla, lähinnä Roomassa. Luik on virolaisen diplomaatin vaimo ja kirjassa palataan myös Berliiniin ja Helsinkiin. Ja onkin muuten hauska lukea naapurin mietteitä meistä suomalaisista!

Rouva Blanka taannoin kyselikin, että olenko lukenut matkakirjallisuutta. No olen, enkä saa siitä tarpeekseni. Olen lukenut Kyllikki Villaa, Peter Maylea, Vivi-Ann Sjögreniä, Outi Nyytäjää ja paljon muuta. Ja vaikka matkakirjallisuus onkin niin piinaavan kamalaa (aina ei itse voi olla matkalla) niin siltikin se on niin piinaavan ihanaa, se on ehkä sitä parasta eskapismia, haaveilua todellisista paikoista ja myös inspiraation lähde. Ja tämä Varjoteatteri voidaan ainakin minun puolestani sijoittaa myös matkakirjallisuudeksi. Se havainnoi maailmaa, reagoi kirjailijan omaan ulkopuolisuuteen ja pohtii kotimaata suhteessa asuinmaahan. Varjoteatteri on myös mukavan runollinen ja pohdiskeleva kirja. En voinut kuin tykätä tästä. Mutta enpä tiedä tartunko Luikin muihin teoksiin, eivähthän ne kaikki voi olla omaelämänkerrallista matkakirjallisuutta - harmi!

Viivi Luik 2010: Varjoteatteri (Varjuteater).

Kuvassa näkyy muuten jo puoleen väliin kahlaamani Riku Korhonen. Olen aivan hullaantunut!!

1 kommentti:

  1. En ole koskaan lukenut matkakirjallisuutta. Nyt olen jo useamman kuukauden yrittänyt lukea Hytti nro 6:sta...Lainan olen jo uusinut maksimikerran, tuleekohan koskaan luettua.

    VastaaPoista