17.9.2012

Kirstin ja sekainen työpöytä

Päätin lukea Kaari Utrion ensimmäisen romaanin kahdesta ilmeisestä syystä; en ole sitä vielä lukenut ja lisäksi halusin tutustua kohtalaisen ahkerasti kuluttamani kirjailijan tuotannon esikoiseen. Oikeasti luin kirjailijan tarkastaman painoksen, ensimmäisen ja alkuperäisen ero tällä vuosikymmenellä julkaistuihin kirjoihin (viimeisimmät Oppinut neiti ja Vaitelias perillinen) jää siis mysteeriksi.  Eroja toki on, onhan Utrion ensimmäisen ja viimeisimmän romaanin välillä aikaa yli neljä vuosikymmentä.  Uudemmissa kirjoissa kirjailija keskittyy mielestäni huomattavasti enemmän historiallisiin yksityiskohtiin eikä tempaudu sivuhenkilöiden elämänkäänteisiin samalla tavalla kuin Kirstinissä.  Henkilöhahmoja on niin paljon, etten pysy perässä.
Romaanin alkuperäinen nimi on muuten Kartanonherra ja kaunis Kirstin. Tämä ei esipuheen mukaan ollut lainkaan Utrion mieleen ja niinpä tarkistetussa painoksessa nimi on muotoutunut pelkäksi Kirstiniksi. Tosin päähenkilö taitaa kuitenkin olla tuo kartanonherra, komea ja menestyvä Klaus Kristerinpoika Horn. Kirja alkaa, kuten muutama muukin Utrion kirja, synnytyksestä. Pääosin nämä synnytykset ovat vaikeita, miehet häädetään pois rouvientuvasta ja oluella selvitään suurimmista kivuista. Klaus Kristerinpojan syntymän jälkeen paetaan Turun linnasta  metsän piilopirttiin ja taas komeisiin kartanoihin, mm. Grabbackan kivilinna, Kankaisten kartano, Joensuun kartano, Kuitian kivilinna ja Viipurin linna kuuluvat kirjan tapahtumapaikkoihin. 
Kääntelen sivuja n. puoliväliin asti ennen Kirstinin astumista juonikuvioihin mukaan.  Kirstin on tietysti oikutteleva kaunotar, johon Klaus Kristerin poika tulisesti rakastuu. Nykytyylistään poiketen pääpari saa toisensa jo puolivälissä kirjaa, mikä syö osan romanttisesta jännityksestä.  Itselleni mielenkiintoisin osio oli kuitenkin kirjan loppupuoli, Erik XIV:n valtaantulon jälkeen. Luin jokin aika sitten Carita Forsgrenin Kolmen kuun kuningattaren, jossa kuvattiin juuri samaista aikaa Kaarina Maununtyttären näkökannasta. Fiktiivisesti tietenkin. Kuningas oli hulluudessaan aika kiehtova persoona ja hulluksihan hänet Kirstinissäkin kuvattiin. Klaus Kristerinpoika määrätään merelle taistelemaan juutteja ja näiden hallitsemaan kauppasaartoa vastaan. Olosuhteet ja kuninkaan määrykset ovat mahdottomia, mutta niin vain Klaus Kristerinpoika niistäkin selviää. Entraukset ja tykkien laukomiset ovat yllättävänkin mielenkiintoista luettavaa ja mietinkin onko aiheesta tehty joskus kunnon elokuvaa. Siitä saisi nimittäin näyttävää katsottavaa.
Niiloneiti, en suosittelisi tätä sinulle. Kokeile Henriettaa, voisit pitää siitä.
Kaari Utrio 1968: Kirstin

Olen muuten saanut Sudenveren aloitettua ja se on saanut minut hyppysiinsä.  Voi kun olisi jo ilta ja voisin kääriytyä peittojen alle kirjani kanssa!!

2 kommenttia:

  1. Hiljalleen alan kiinnostumaan nousta Utrion naishahmoista, niissä taitaa olla voimaannuttavia piirteitä? Ja jos, niin sellaisten hahmojen seikkailuista lukee enemmän kuin mielellään :) Joka tapauksessa sait ylipuhuttua, lisään Henrietan lukulistalle. Katsotaan jos lähtee matkaan jo tämän viikon kirjastoreissulla..

    Itse aloitin viikonlopun aikana Will Selfin Walking to Hollywoodiin ja olen hukassa. Kirja tarttui mukaan rautatieaseman Pocket Shopista ja joko lukijan keskittymiskyvyssä on vikaa tai sitten en vaan pääse tarinaan kiinni. Ahdistaa. Taidan jättää kesken ja lukea mielummin jopa Picassoa :))) Hä hää!

    Olen perjantaina lähdössä viikonloppulomalle ja mietin, että mitä kivaa ja kevyttä keksin matkakirjaksi. Kevyttä siis painossa mitattuna! No miksei sisällönkin puolesta?

    PS Mielelläni lukisin Blankalta jonkun pienen analyysin noista Utrion naishahmoista?? Millainen nainen esimerkiksi Rouva Blanka on?? Se kirjallinen versio :)

    VastaaPoista
  2. Hei Neiti Niilo,

    Picasso on mainittu jo niin usein, että kirjasta on saatava tänne jonkinlaista tekstiä! Muistan muuten joskus lukeneeni Picasson elämänkerran..niitä on kirjoitettu varmaankin enemmän kuin yksi..(?)

    Kevyeksi matkakirjallisuudeksi voisi sopia vaikka Anna Gavalda. Suomennokset sujuvaa ja helppoa luettavaa, mutta tekstissä on kuitenkin ideaa. Tai matkalle matkakertomus. Oletko lukenut yhtään?
    Minä en, mutta kuulemma Rosa Liksomin Hytti numero 6 jälkeen haluaa lähteä kirjan jäljille. Tämäkin odottaa muuten kirjapöydällä.

    Sudenverta olen lukenut puoliväliin. Se on Todella mielenkiintoinen. Mikäli lopussa ei tapahdu jotain radikaalin kammottavaa, luulen tulevani pitämään kirjasta paaaljon. Siitä piakkoin!

    Uuh analyysiä Utrion naishahmoista. Selvä, tähän täytyy perehtyä. Olen muuten kunnellut Tuure Kilpeläistä ja Kaihon karavaania, heidän musiikissaan on jotain kiehtovaa ja lohduttavaa yhtä aikaa. Suosittelen.

    VastaaPoista