7.9.2012

Kesken jäi...

Tätä suositeltiin kirjablogissa. Kuulemma aivan ihastuttava tarina pienestä haltiasta. No, mun mielestä haltia oli ärsyttävä, eikä kovinkaan ihastuttava. Kirja oli jaettu kahteen osaan, joista luin ensimmäisen. Tämän jälkeen totesin sen olleen siinä. Takakannessa kirjan kehutaan olevan Italian menestynein fantasiaromaani, täynnä jännitystä, huumoria ja lohikäärmeiden ikivanhaa viisautta. Ensin ajattelin, että ehkä tämä olisi ok lapsille, mutta ei, olisin yhtä lailla jättänyt tämän kesken parikymmentä vuotta sitten. Hyvän lastenkirjan kyllä tunnistaa, vaikkei sitä itse jaksaisikaan lukea. Tarinassa pieni haltiavesa kohtaa naisen ja metsästäjän. He matkaavat vailla päämäärää kunnes kohtaavat vanhan ennustuksen  viimeisestä haltijasta ja lohikäärmeestä, jotka tuovat auringon takaisin sateen keskelle. Ennustuksen mysteeri  ei ole kovinkaan kummoinen, eikä sitä oikein ratkaistakaan. Kumppanukset matkaavat lohikäärmeen luo ja toteavat, että sattumoisin sadekausi päättyy ja aurinko taas paistaa ja kaikki ovat happyhappy joyjoy. Se siitä.
Not my cup of tea.
Silvana De mari 2004: Viimeinen haltia (L’ultimo elfo)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti