20.9.2012

"Ihmisille, jotka rakastavat puita ja metsiä"


Otsikon mukaisesti tekijäpari on omistanut kirjan niille ihmisille, joille metsä ja sen puut ovat merkityksellisiä. Ei vain sen tuoman maallisen rikkauden vuoksi vaan niiden antaman voiman ja hengen vuoksi. Puiden kansa tuo maagisella tavalla esiin ihmisen henkisen suhteen metsiin ja niiden hongankolistajiin. Nykyajankin ihmiselle metsä tuo rauhaa ja harmoniaa. Kirjassa käsitellään pääasiassa nykyään taikauskoisiksi miellettyjä entisajan uskomuksia mm. karhun jumaluudesta, karsikoista, uhripuista ja haltijoista. Suru metsän menetyksestä on myös pinnalla. Riemastuttavia ovat siteeraukset 1900-luvulta, usko mystiseen ei olekaan kadonnutta: ”Isäni pruukas ennen toimittaa, että kyllä mettäs tohtii olla yötä, jos siä on joku vahinko tulemas, niin kyllä haltiaanen heräättää ettei sinä kuinkaan käy.” (Lappväärti 1962) Kristinusko vei mennessään pyhät lehdot ja uhripaikat joskus väkivaltaisellakin tavalla. Silti osa näistä menneisyyden alttareista on säilynyt, tämän huomaa etenkin paikkojen nimissä (Hiisijärvi, Hiisimännikkö hiisineva yms.) Hiisi on alkuaan tarkoittanut pakanuudenajan pyhää metsiköä, uhrilehtoa ja kalmistoa. Kristinuskon myötä sana sai uuden merkityksen: paha olento, paholainen, jättiläinen, tarunomainen kookas olio yms.
Kirja on täynnä upeita kuvia, jokaisessa tuntuu olevan jokin pyhä ja ehkä menetettykin läsnä.
Aihe on mielettömän mielenkiintoinen, lumoavakin. Tunnen tarvetta lähteä metsään. Kaipaan omaa uhripuutani. Pelkään mökin puiden hakkuuta, mitä jos niissä elääkin haltijoita?
Ritva Kovalainen  * Sanni Seppo 1997: Puiden kansa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti