28.8.2012

Ja sitten vähän Paasilinnaa..

Otsikon mukaan tällä kertaa luin vain vähän, koska Onnellinen mies on todellakin alle kaksisataa sivua. Nappasin pokkariversion kirjastosta mukaani junamatkoja ajatellen. Ja olihan se kerran junassa mukanakin, vaikka suurimmaksi osaksi kyllä ihan kotona luin.

Paasilinnan Onnellinen mies on julkaistu jo 1976, mutta ajan kulumista ei tämän teoksen kohdalla huomaa ei niin mistään. Merkillistä! Onkohan Paasilinnan huumoriseikkailut aina näin ajattomia? Muistan ainakin Jäniksen vuodesta aikoinaan hullaantuneeni ja monta muutakin Paasilinnaa on tullut luetuksi. Olisivatkohan ne ranskalaiset sittenkin oikeassa, Paasilinnassa on jotakin mystistä tietäjäukon vikaa? Sen enempää asiaa alleviivaamatta: tykkäsin (en malttanut olla alleviivaamatta :)) Onnellinen mies on hauska tarina pikkukunnan ja sen virkamiesten touhuista. Ja hauskuuden rinnalla kulkee syvällisempi ote ihmismieleen ja sen kuvioihin, esimerkiksi kostonhimoon, ahneuteen, pikkusieluisuuteen.. Rakkauttakin on, mutta sellaista vähän nurinkurista ja kenkä väärässä jalassa -tyyppistä..

Onhan se vähän surkeaa, ettei Paasilinnalta ole enää odotettavissa uutta tuotantoa. Mutta riittäähän miehen niteissä kahlaamista toviksi jos toiseksi. Onnellinen mies on muuten ihan alkutuotantoa. Taidan tarttua seuraavaankin Paasilinnan ihan vaan summanmutikassa, otan kirjastosta matkaan jos eteen tulee.

Arto Paasilinna 1976: Onnellinen mies.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti